Vihaan ei kun sittenkin rakastan joulua

Jos olisit joitakin päiviä sitten kysynyt, että mitä ajattelen joulusta; olisin varmaan vastannut, että nojaa juuri nyt inhoan. Lapset ovat mahdottomia jännityksineen ja itselläni kaikki kesken tai tekemättä. 3-vuotias uhmaileva tehotyttö ei välttämättä myöskään ole se kaikkein paras apulainen, etenkään kun päiväunia ei nukuta eikä illallakaan uni tule millään. Mutta kuinka nopeasti nuo tuskaiset aatokset jäävät unholaan, kun näkee ja kokee lasten uskomattoman riemun. Joulukirkon kauniit laulut. Upean joulukuusen. Kynttilöiden loisteen. Kaikki on valmista juuri riittävästi. Ja kun huomaat seimi-asetelmassa aasien ja lampaiden keskellä Pokemonin Eevee-hahmon niin tiedät, että joulu on todella täällä; tässä kodissa. Onnellisissa sydämissä.  Tunteikkaita jouluhetkiä myös teille kaikille muille.

 

Pin It

Joulukuun kahdeksastoista – lahjatoiveeni ja satakuntalaisia herkkuja

Eilisessä jutussa kirjoitin lasten lahjatoiveista. Mm Aarren toivomasta piimästä. Mutta tänään aion keskittyä vain omaan itseeni. Ja omiin lahjatoiveisiini. Nimittäin tänä vuonna itsellänikin oli ja on yksi lahjatoive. Ja tänään se oikeastaan jo toteutuikin. Toiveenani oli saada aikaiseksi pieni joululehtinen asiakkaiden ja ystävienkin iloksi ja kiitokseksi tästä upeasta vuodesta. Ja tänään se oli valmis!! Iso kiitos kuuluu ystävälleni Eevalle joka auttoi viimeistelyssä.

Säkylän paakelsi. Tämä (peri)satakuntalainen herkku on yksi osa vihkosta. Jotenkin ne satakuntalaiset juuret sieltä syvältä aina vaan uudelleen ja uudelleen puskevat esiin. Lapsuuden herkut. Vaikka etenkin nuoruudessani niitä kovasti jopa halveksin. Ja nyt aikuisena ne puolestaan ovat oikein aarteita.

Näiden tekeminen on todella helppoa. Kannattaa siis kokeilla.

200g voita ja 100g sokeria vaahdotetaan. 250g vehnäjauhoja 0,5tl leivinjauhetta lisätään. Valmis taikina painellaan voideltuihin paakelsivuokiin ja paistetaan 180asteessa vaalean ruskeiksi. Sitten leivokset jäähdytetään ja irrotetaan varovasti koputtelemalla vuoista.

Todellinen säkyläläinen keittää paakelsin päälle kinuskikastikkeen itse, mutta siinä kohdassa itselleni iski uudistumisen halu ja päädyinkin seuraavaa. Eli kaupan valmiin kinuskikastikkeen ja maapähkinävoin yhdistelmään.  Siitä tuli mielestäni kerrassaan mainio kastike – suolaisen ja makean yhdistelmä. Päälle lisäsin vielä pakastevadelmia ja pistaasipähkinää.

Olen niin tyytyväinen, että sain oikeasti aikaiseksi tuon joululehtisen. Ihan paras joululahja itselleni.

 

Pin It

Joulukuun seitsemästoista – joululahjatoiveiden parhaimmistoa + joulukorttikuvat

Meillä tahtoo jäädä asiat aina vähän viime tippaan. Jouluun on enää viikko ja kaikki on vielä levällään. Mutta kyllä ne valmiiksi tulevat. Tärkeimmät ainakin. Tänään saatiin aikaiseksi joulukorttikuvat. Juupajuu ei ollut ihan vuoden hauskin kuvaus tai kuvattavilla oli kuulemma kylmä ja lisäksi tosi tylsää.

Tuomiokirkon portailla näytti jokunen muukin olevan samoissa aikeissa. Joten todistetusti emme ole ainoa myöhäinen-perhe.

Kuvauksessa oli puhetta ettei liikuttaisi tai ainakaan hypittäisi, kun valotusaika oli kuitenkin niin pitkä. Tai vaikka syy olisikin ollut mikä tahansa niin tuskin kukaan olisi viitsinyt olla paikoillaan – siltikään. Tai noh Onni ehkä.

Juhuu kamera olis täällä edessä. Huhuu?!? Kiinnostaisko ketään? Jos olet aiemmin lukenut blogiani niin vastaavia kokemuksia on vahvasti läsnä mm Ollapa valokuvaaja omille lapsille jutussa.

Eiköhän me kuitenkin se yksi tarvittava kuva saatu aikaiseksi. Huomenna mitä nöyrimmin lähetän sen painoon ja toivon, että saan kortit mahdollisimman pian.

Toden totta otsikossa lupasin myös kertoa meidän lasten lahjatoiveista. Meillä oli tänä vuonna lahjat rajattu kolmeen viralliseen toiveeseen ja yhteen secret santa toiveeseen.  Toki alustavia toiveita oli vaikka kuinka ja paljon. Niistä saatiin kyllä mukavasti karsittua ja jäljelle jäi ne tärkeimmät. Huvittavinta oli kuitenkin se, että pojista molemmat käyttivät yhden toiveistaan seuraavaan: kaksi kiloa kirsikkatomaatteja, iso pussi mandariineja ja päärynöitä. Tästä saa vaikutelman, että elämme täydessä kurjuudessa missä lapsetkaan eivät koskaan saa hedelmiä. Tieto on tosin väärä. Onneksi. Kirsikkatomaatteja syödään meillä aina. Ihan jokaisena päivänä tai ainakin melkein. Mutta, kun ne täytyy aina jakaa ja laskea ja lajitella. Kahdessa kilossa olisi enemmän kuin tarpeeksi. Niin pojat uskovat.

Bonuksena vielä kerrottakoon sellainen tieto, että yhtäkkiä lapsille tulikin vielä mahdollisuus toivoa yhtä lahjaa enemmän. Helmi ja Onni keksivät nopeasti omansa. Ja niin oikeastaan Aarrekin. Hän toivoi purkillista piimää. Piimää. Eikä hän oikeastaan koskaan edes juo piimää. Mutta jos nyt aloittaisi. Purkillinen piimää siis.

Ihanaa viikkoa teille kaikille

 

Pin It