Jouluista tunnelmaa etsimässä – vielä ehtii

On vaikea uskoa, että huomenna on jouluaatto. Nyt jo. Vastahan joulukuu alkoi. Kodissamme vallitsee joulujännityksen, sekasotkun ja jouluherkkujen kaaos. Hiljalleen kaikki näyttää kuitenkin tänäkin vuonna valmistuvan. Kaksi lahjaa uupuu vielä eli suuntana siis kaupunki. Myös kuusi on hankkimatta. Mutta senkin ehtii vielä vallan mainiosti.

Tässä sekalainen kuvakokoelma asioista, tapahtumista ja tunnelmista joiden avulla olen etsinyt sitä oikeaa jouluista fiilistä.

Sumuisena iltana kaupunkikierros oli todella taianomainen. Erityisesti toki Satujen silta oli kerrassaan hurmaava. Mutta myös Joulutori ja Stockkan jouluikkuna olivat tunnelmaa nostattavia.

Unelmat ja toiveet.

Meillä on ollut viime vuosina sellainen tapa, että jokainen lapsi antaa yhden lahjaosuutensa jollekin joka tarvitsee sitä enemmän. Tänä vuonna lahjoitimme lahjarahat Unicefin kautta Syyrian lapsille. Lapsien on ollut helpompi ymmärtää lahjoja joita olemme aiemmin toimittaneet Suomessa esimerkiksi Joulupuu-keräyksen kautta, mutta tänä vuonna toimittiin näin.

Kaikki ihanat joulujuhlat mihin olemme saaneet tänäkin vuonna osallistua. Niistä jos jostain syntyy joulu. Aarren esiintyminen Joosefina saa yhä hymyn huulilleni; niin onnelliselta hän esiintyessään näytti.

Kotia on viikkojen kuluessa hiljalleen valmisteltu jouluun. Oksat ovat jo viikkoja koristaneet kotiamme.

Pipareita olemme leiponeet monen monta kertaa jo. Ehkä mieleenpainuvin kerta oli se, kun leivoimme Onnin 10-v kaverisynttäreillä (lähes puolisen vuotta myöhässä olleilla!!) vieraiden kanssa pipareita. Siinäpä oli innokkaita leipureita.

Ja vielä, kun sain mennä samaisten poikien kanssa leffaan katsomaan uutta Star Warsia niin olipa tunnelma katossa. Leffa itsessään ei tietenkään ollut yhtään jouluinen, mutta tunsin suurta onnea saadessani olla mukana Onnin (ja kavereiden) riemussa.

Vihdoinkin saatiin juhlittua myös Aarren syksyiset nimipäivät. Talo täynnä ystäviä. Kuvia siinä hässäkässä en juurikaan ehtinyt napata.

Toki joululahjojakin on hankittu. Tosi maltillisesti tosin. Vähän herkkuja, lahjakortit teatteriin, kosmetiikkaa ja lapsille muutama heidän toiveensa.

Itse olen puuhastellut kaikille omat lahjakortit, mutta niiden sisällön voin paljastaa vasta myöhemmin, kunhan lahjat on saatu jaettua.

Joulukransseja olen puuhastellut kymmeniä. Jos pitäisi valita lempihomma joulusta niin se olisi ehdottomasti kranssit.

Toivottavasti teidän kaikkien joulu on täynnä rakkautta, lämpöä ja rauhaa. Sydämen hyvyyttä. Onnellisia hymyjä.

Itse teen seuraavaksi bataattilaatikon ja patistan pojat imuroimaan alakerran. Tästä tulee hyvä joulu!

 

 

 

 

 

Pin It

Salaperäisen laatikon salaisuus: Rooma

Täällä jouluisten tohinoiden ja joulujännittyneiden lapsien keskellä fiilistelen vielä muutaman viikon takaista matkaamme Roomaan. Matka alkoi salaperäisen laatikon&taulun muodossa jotka sain Jereltä syntymäpäivälahjaksi lokakuun lopulla. Kuukauden sinnikkäästi lähes päivittäin utelin, että minne mennään, mitä tehdään, ilman lapsiako jne?

1.12.2016 koitti matkapäivä VIHDOINKIN! Mitään infoa en ollut ennakkoon saanut. En mitään. Matkapäivän aamu ei nyt vaan ollut se kaikkein hohdokkain; itselläni kauhea flunssa ja yksi lapsi oksennustaudissa. Perussettiä siis. Mutta lentokentälle suunnattiin. Ja siellä vihdoin kuulin kohteen ja Roomaanhan me oltiin matkalla.

Rakkauden Roomaan. Me kahdestaan. Ihan kahdestaan. Syntymäpäivämatka. Ja vielä kokonaan puolison järjestämänä!

Ilon keskellä mieleeni hiipi pieni haikeus; matka olisi samalla myös erään aikakauden päätös. Nimittäin vauvakauden loppu. Meidän kohdalla ikiajoiksi. Olimme nimittäin Roomassa keväällä 2014 kahdestaan tai no niin kolmestaan, tavallaan, kun odotimme silloin Helmiä. Sen jälkeen kahdestaan emme juuri missään ole olleetkaan. Oman kokemukseni mukaan vauva/taapero-kauteen kuluu se reilut 2-vuotta. Pieni ihminen, perhe, koti on kaiken keskus. Luottamuksen, turvallisen ja rakastavan suhteen rakentamista siihen pieneen ihmeeseen. Toki siinä mukana kulkee myös parisuhde. Aikuisten rakkaussuhde. Mutta kakkavaippojen, yösyöttöjen ja muiden uuvuttavien juttujen keskellä se jää jotenkin väistämättä taka-alalle. Etenkin jos perheessä on jo useampia lapsia entuudestaan. Ja työkin sellainen mistä ei raaski olla kokonaan pois. Jokainen etsii omaa paikkaansa uuden perheenjäsenen tultua. Kahden vuoden kuluttua paikat alkavat olla selvillä. Aika on taas otollinen vaikka matkustaa kahdestaan.

Ja mitä me teimme Roomassa. Olimme kahdestaan. Istuskelimme rauhassa.  Juttelimme. Nähtävyyksissä emme käyneet. Shoppailunkin jätimme toiseen kertaan.

Suunnittelimme tulevaa ja pohdimme nykyistä hetkiä. Siinäpä se.

Kiitos matkasta Rakas! Monien mutkien kautta olemme nyt tässä. Lähempänä toisiamme kuin koskaan aikaisemmin.

Näiden tunnelmien voimalla otan parhaat äiti-taitoni esiin ja kerään kinastelevan lapsi-kolmikon kasaan ja alamme puuhastelemaan viimeisiä joululahjoja valmiiksi. Mukavaa sunnuntaita teille kaikille!

p.s. Iso, iso kiitos meidän molempien vanhemmille jotka mahdollistivat tämän matkan toteutumisen hoitamalla lapsia.

Pin It

2-v synttärit Lucia-neitojen tapaan

Meidän perheessä juhlistettiin vihdosta viimein Helmin 2-v synttäreitä ja olen vielä tänäänkin leijunut synttärifiiliksillä. Kuinka onnellinen 2-vuotias osaa jo ollakaan saamastaan huomiosta ja tärkeistä vieraista. Tosin pieni silmätulehduksen tapainen iski tietenkin juuri sunnuntaiaamupäivällä, mutta lääkkeiden voimalla sankarin silmä oli suunnilleen normaali. Eikä se tuntunut sankarin menoa haittaavan. Kun koti oli täynnä rakkaita ihmisiä niin todellinen joulunhenki laskeutui sydämeeni. Tuntuu, että joulustressi joka ei vielä edes ollut alkanutkaan painui kokonaan tämän vuoden osalta unholaan. Ja kun kotikin on nyt koristeltu jouluun niin tästä on hyvä jatkaa pieniä jouluisia puuhasteluja. Mutta tässä ensin muutamia kuvia Helmin juhlista joiden keskiöön nousivat kaksi ihanaa ja rakasta Lucia-neitoa jotka toivat meille muille joulunvalon. (Kiitos kuvasta Kelly!)

Kattaukseen halusin tuoda mukaan myös luonnonantimia kauniiden oksien ja puiden muodossa. Seinälle ripustetuista herkuista tuli kiva yksityiskohta kuten myös koivuisesta kynttilänjalasta jonka kolme kynttilää juhlistavat samalla myös kolmatta adventtia.  Meillä on tänä vuonna sellainen periaate, että yhtään uutta joulukoristetta ei osteta, mutta kaikkea vanhaa saa hyödyntää ja muuttaa sekä luonnosta saa hakea kaikkea ihanaa koristeeksi.

Suolaisena tarjoiluna meillä oli bataattihampurilaisia. Yhtään kuvaan niistä ei ole joten nyt ollaan vain sanojen varassa. Makeina herkkuina tarjolla oli mm joulupullaa, juustokakkua, pikkuleipiä, suklaanappeja, pipareita ja tietenkin kakkua.  Muutenkin kuvaaminen jäi harmillisen vähälle näissä juhlissa, mutta kaikkeen ei vaan aika riitä.

Olemme todella onnekas perhe, kun meitä ympäröi suuri rakkaiden ihmisten tukiverkko. Nytkään emme voineet kutsua juhliin kuin osan kaikista tärkeistä ihmisistä. Juhlien järjestäminen on ihanaa, vaikkakin rankkaa. Rakas puolisoni sanoi ettei ikinä järjestäisi näin suurella vaivalla mitään, mutta koska tietää kuinka tärkeitä juhlat ovat sekä itselleni että lapsille niin hän on niissä täysillä aina mukana. Tuossa lauseessa oli se kaikki rakkaus ja lämpö joka aina joskus jää arjen jalkoihin. Todellinen rakkaus ja arvostus. Toisen huomioon ottaminen. Seuraavia juhlia suunnittelemaan siis!!

Pin It