Sopinki

Kesä on saapunut – vihdoinkin! Tätä hetkeä olen odottanut lähes jo tuskaisasti. Kesällä on ihanaa, kun tulee vietettyä aikaa paljon, paljon ulkona. Tässä kesää odotellassa meillä on poikien kanssa ollut yksi leikki ylitse muiden: Sopinki. Shoppinki. Kauppaleikki siis. Leikin nimi on Onnin keksimä, koska hän muisti nähneensä Sopinki Centerin (Shopping Centerin) joskus jollain matkallamme.

IMG_7184

Tähän leikkiin on omien lasten lisäksi mahtunut hyvin mukaan myös aina kaverit. Innostuin itsekin asiasta niin, että lähdin kehittelemään Sopingille paikkaa ja jopa tuotteita. Olen aina harmitellut sitä, että kaupassa myytävät leikkikauppatavarat ovat pahvisia, kaksi leikkikertaa kestäviä saksalaisilla teksteillä varustettuja hirvityksiä. Poikien kanssa hankittiin kasa aivan tavallisia tuotteita joita meilläkin on usein ollut käytössä. Pojat kuvasivat ne ja sitten printerillä tulostettiin etiketit jotka liimasimme puupalojen päälle. Mukavaa tekemistä yhdessä ja pojatkin innostuivat, kun mukana oli laitteita ja lopputulos syntyi suht nopeasti.

IMG_7164IMG_6289IMG_7168IMG_6329IMG_6365

Sopinki sijoittui poikien leikkihuoneen ovelle johon  puoliskoni kanssa nikkaroimme laskettavan tason ja lisäksi tietenkin hienon punavalkoisen markiisin. Onni kirjoitti mainokset. Ja Aarre suunnitteli henkilökunnan hatut suodatinpusseista. Aikamoista suhinaa siinä Sopingilla on useasti ollut. Ja mielettömän hauskaa.

IMG_4759IMG_6372IMG_6361IMG_7175IMG_7192

Tänään vielä sateisen illan kunniaksi askartelimme kauppaan omat leikkirahat. Onnilla on suunnaton halu oppia tietokoneen ja Photoshopin käyttö. Jopa viikottainen WII-tunti voidaan kuulma jatkossa korvata Photoshoppailulla niin hauskaa se oli (myös oma toiveeni toteutuu ja tulen saamaan Onnista vielä korvaamattoman apulaisen kuvien käsittelyyn). Illan hauskin kohta taisi kuitenkin olla se, kun pojat kuvasivat tosiaan seteleitä varten. Aarre oli niin vallaton paparazzi, että Onni tuskin kuvissa näkyi. Kaikki muu kiinnosti enemmän; tietenkin!

Setelit

Iso kiitos kaikista ihanista palautteista jota olen saanut. Kertokaa vaan ihmeessä jos on mitä tahansa toiveita, ideoita, korjattavaa, mitä ikinä, sillä olen vasta niin alkaja tässä ihmeellisessä blogi-maailmassa, että kaikki palaute on enemmän kuin tervetullutta.

IMG_8855

Pin It

Mitkä ihmeen hiekkapelihousut?

Elämä on ihmeellinen asia ja koskaan ikinä milloinkaan ei pitäisi sanoa, että ei koskaan. Omissa ajatuksissani olin aina ajatellut ettei meidän pojat etenkään Onni ala jalkapalloilemaan. Mutta heh kuinkas kävikään. Itsestäni tuli jalkapalloilijan äiti. Kentän laidalla kiljuva kauhistus. Noh viimeinen lause ei ainakaan vielä pidä paikkansa, mutta voihan sekin vielä toteutua. IMG_8445

Olin tänään siis ensimmäistä kertaa katsomassa Onnin peliä. Matkalla kentälle Onni ilmoitti haluavansa maailvahdiksi. Siis mitä? Häh? Vain 6-vuotiaalla on sellainen rohkeus ja itseluottamus, että täysin ilman kokemusta ja harjoitusta päättää haluta maalille. Niin sitä vedettiin maalivahdin vihreä paita päälle ja ei muuta kuin maalille. Hauskaa tuntui olevan vaikkakin rehellisyyden nimissä palloja meni maaliin enemmän kuin torjuntoja tuli tehtyä.

IMG_8435IMG_8424

Vaikkakin huomasin, että lapsilla oli nyt aidosti hauskaa jäin miettimään kuinka nopeasti pelistä tulee liian totista? Kyllä kentän laidalta kuului useamman vanhemman ohjeistuksia joskin vielä varsin maltillisesti. Olen sitä mieltä, että lapsien tulisi saada olla lapsia mahdollisimman pitkään ja siksi myös harrastusten pysyä leikkinä. Jalkapalloilu tuntui mukavalta vaikkakaan yhtään sääntöä ja ohjeistusta en itse siitä tiedäkään.

IMG_8441 IMG_8443

Ja mitkä ihmeen hiekkapelihousut? Hiekkapeli? Eikö jalkapalloa pelatakaan nurmikolla? Mitä, mitä? Olen tässä viimeisten viikkojen aikana joutunut toteamaan etten oikeasti tiedä yhtään mitään jalkapallosta. Palloja on eri kokoisia ja värisiä (ja silti harjoituksissa täytyy olla tietynlainen pallo). Pallo pitää olla oikein täytetty. Nappiksien sopivan napakat. Säärisuojien valintaan käytettiin puoli päivää ja lopulta ostettiin ihanat vihertävät. Kunnes karu totuus paljastui niiden ihanien suojien päälle laitetaan sukat. Sukkia oli vain mustia, sinisiä ja punaisia. Mitä iloa siitä suojuksen kauniista väristä on jos siihen päälle vedetään mustat sukat? Miksei suoja saa näkyä? Ja sitten mitkä ne hiekkapelihousut oikein ovat? Lyhyet tuulihousut joiden kanssa saa polveensa taatusti ison haavan jos siellä hiekalla (?!) kaatuu. Mutta kerran Onni on tyytyväinen niin kai itsenikin täytyy olla eikö?

IMG_8422 IMG_8417

Vaikein asia koko jalkapallossa taitaa olla pikkuveljen kateus; missä minun joukkueeni on?; lienee Aarren yleisin kysymys. Olen yrittänyt ehdottaa, että voisimme olla kaksistaan joukkue, mutta ei 3-vuotiasta enää niin vain huijata. Ja kuka hullu nyt haluaisi kuulua sellaisen joukkueeseen joka ei tiedä koko pelistä mitään? Hmm… Ihanaa viikonloppua kaikille.IMG_8470

IMG_8457

Pin It

Virallinen raportti kevätjuhlasta

Kuten eilen jo mainitsinkin facebookin puolella niin päiväkodin kevätjuhlan jännitys oli meidän perheessä korkeimmillaan. Onni tosin lähinnä kuulma jännitti sitä, että miten muut selviävät omista esityksistään. Ja Aarrea puolestaan tuntui jännittävän ihan kaikki. Tänään tämä viikkoja odotettu tapahtuma siis oli. Juhla oli samalla päiväkodin 50-v. juhla. Ihailen aina valtavasti kuinka suurella vaivalla päiväkodissa juhlia järjestellään. Lapset harjoittelevat esityksiä viikkoja ja kaikki ovat ylpeitä päästessään esiintymään. Itse etsiskelen juhlafiilistä aina vaatteiden kautta. Tosin surukseni on mainittava, että ensimmäisen kerran ikinä Asoksen pakettini on kadonnut joten jouduin itse juhlistamaan tätä juhlaa vanhoissa vaatteissa. Onneksi pojille löytyi mieluisat vaatteet. IMG_8198 IMG_8367 IMG_8362IMG_8203

Vielä muutama sananen vaatteista: En tiedä painiiko moni muu pienten poikien äiti samojen ongelmien kanssa kuin ”allekirjoittanut”: Nimittäin kivoja poikien vaatteita on todella vaikea löytää. Nytkin olen aloittanut tämän vaateprojektin viikkoja sitten hankkimalla pojille Zarasta bleiserit. Rusetteja etsin vielä eilen illalla ympäri kaupunkia kunnes Stockmannin miestenosasto pelasta tilanteen. Aarren nahkaiset kengät ostettiin jo talvella Espanjasta. Suurimmaksi ongelmaksi koitui Onnin kengät. Kokoa on hirmuiset 37 Ja juhlakengät olisi tarvittu, Ostin yhdet ja poikanen koitti niillä tanssahdella poloneesia muttei siitä tullut mitään muuta kuin koomista koikkelehtimista. Joten uusilla mustilla tennareilla siis tanssittiin nämä juhlat. IMG_8350IMG_8378 IMG_8372 IMG_8368

En olisi ikinä uskaltanut edes unelmoida, että näin kerrassaan ihana päiväkoti löytyy pojille. Päiväkoti on sydämen ja sävelen sekoitus. Tanssitunnit ja muskarit harrastetaan viikoittain päivän aikana jolloin harrastuksiin ei ole pakko ennättää iltasella. Henkilökunta on ystävällistä ja aidosti välittävää. Myös muiden lasten vanhemmat ovat tulleet tutuiksi erityisesti vanhempainyhdistyksen kautta. Halusimme muistaa päiväkotia pienellä yllätyksellä ja eräs äideistä kirjoitti aivan mahtavan ja tunnelmallisen runon. Itse puolestani otin muutaman kuvan päiväkodin käyttöä varten ja teimme niistä pienen taulun.

IMG_8194 IMG_8210

Harmillista kyllä mutta en uskalla julkaista juhlista kuvia. Voin vain kertoa, että esitykset sujuivat loistavasti. Niin Onnin kuin muidenkin. Aarrekin selvisi kunnialla vaikka Teletappi-asun kanssa ei nähnytkään kunnolla kuin toisella silmällä. Ja totta kai kun kyseessä on meidän perhe niin juhlaa kuin juhlaa juhlistetaan kakulla. Kakkua oli siis tänäänkin tarjolla. Pojat halusivat mieluummin herkuksi patonkia. Nyt on siis reilusti kakkua ja ihanan rauhaisa iltahetki. Onnellisin ja erityisen kiitollisin mielin tästä hyvästä päivästä ja poikien ja koko perheen onnesta. IMG_8066IMG_8075IMG_8079

 

 

Pin It