Ikioma, uusi harrastukseni; kukka-asetelmat

Tuntuu, että todella monella näin syksyn tullen on uusia harrastuksia tai ne samat vanhat aloitetaan uudella innolla kesän jälkeen. Itselläni ei vuosiin ole oikein ollut mitään erityistä harrastusta. Toki joku voisi sanoa, että tämä blogi on harrastukseni. Totta kai tavallaan niin onkin, mutta enemmän tämä on jonkun tapahtuman dokumentointia. Joten siksi olin enemmän kuin innoissani, kun Facebookin kautta sain infoa kukkaworkshopista; yhden iltapäivän kestävästä kurssista jossa pääsisi toteuttamaan oman kukka-asetelmansa, syömään herkullisen lounaan ja vielä opastuksessa kuvaamaan oman asetelmansa. Mitä muuta kukaan voisikaan tarvita? Ilmoittauduin kurssille välittömästi. Workshop oli eilen. Ihana, ihana päivä. Kreetta Järvenpää ja Hanna Piippo olivat loihtineet sellaisen kurssin, että voi että. Hannan reippaan kannustavalla otteella pääsimme aloittamaan työskentelyn. Olipa se hauskaa. Kuinka rentouttavaa olikaan tehdä työtä jonka teki vain itselleen. Hannan tyyli on omaperäinen, rento ja monimuotoinen. Oma tyylini on aina värien ja muotojen kanssa paljon varovaisempi joten oli todella inspiroivaa saada uutta näkökulmaa. Samoin Kreetan taitava ja innostava opastus kukka-asetelmien kuvaamiseen oli todella mielenkiintoinen. Kaiken kruunasi erittäin maukas lounas Maia Söderlundin loihtimana.

img_2108img_2104img_2109

Workshopin tunnelma oli innostava ja joukkoon pääsi hetkessä mukaan. Asioissa edettiin sopivalla nopeudella ja mukaan tarttui monia varsin hyviä ohjeistuksia siitä miten leikkokukkien kanssa toimitaan ja ennen kaikkea miten saadaan aikaiseksi näyttävän, ilmavan upeita asetelmia. Noudatimme Hannan luomaa reseptiä; toden totta myös kukka-asetelmissa noudatetaan reseptejä. Vaikkakin luovuudella ja rohkeudella tuntui olevan suurin vaikutus asetelman onnistumisen kannalta.

img_2115img_2120

Oli hienoa huomata kuinka samalla reseptillä jokaisesta asetelmasta tuli kuitenkin ainutlaatuinen ja erilainen yksilö. Kreetta oli laittanut kolme kuvauspistettä meillä valmiiksi ja jokainen sai asetelman valmistuttua kierrellä niissä kuvaamassa joko omaan tahtiin tai yhdessä Kreetan kanssa. Ainakin itselleni oli valtavan tärkeää saada ikuistettua tuo ihka ensimmäinen asetelmani. Mustan taustan kanssa varsin runsaasta asetelmasta tuli lähes maalauksellinen.

img_2132img_2135

Workshopista riittäisi kirjoitettavaa ja kerrottavaa vaikka kuinka ja paljon. Itse ainakin jään jännityksellä odottamaan tulevia kukkatyöpajoja. Vastaan mieluusti myös kysymyksiin jos jollekulle jäi jokin asia mietityttämään.

Itselläni innostus iskeytyi niin syvälle, että heti tänään oli pakko kokeilla asetelman tekemistä myös kotona. Eihän se tietenkään yksin niin mukavaa ollut, mutta oli se siltikin hurjan mukavaa ja rentouttavaa. Kukkien valinta kukkakaupassa oli ainut asia joka tuotti erityisen paljon päänvaivaa etenkin kun en tänään päässyt omaan suosikki kukkakauppaani Kukkaporttiin. Päädyin varsin perinteisiin ja tavallisiin kukkiin, mutta jostainhan sitä pitää aloittaa; eikö? Mutta tässä vielä kuvakooste tämän päivän puuhasteluistani. Mieli avoinna kohti uutta viikkoa.

img_2156img_2165img_2171img_2162img_2173img_2175img_2182img_2192img_2210img_2215

Hyvää viikkoa teille kaikille!

Pin It

Kaalikääryleet – rakkaudella rakkaalle puolisolleni

Kerrassaan huvittaa, mutta aion tämän viikon aikana kirjoitella teille kahdesta syksyisestä hmmm nykyisestä herkusta – entisestä inhokista. Lapsuuden kammotuksista. Tänään vuorossa on ta-daa Kaalikääryleet. Lapsena olisin itkenyt päivän ennakkoon ja kaksi päivää jälkikäteen jos olisin tiennyt meillä olevan kaalikääryleitä ruuaksi. Kummallisia ryppykasoja ja nyt aikuisena kaali on mielestäni niin kaunis ja kääryleetkin sympaattisia. Meidän perheen ruokalistalle kaalikääryleet ovat löytäneet tiensä erityisesti siitä syystä, että ne ovat rakkaan puolisoni suosikkiruoka. Ja koska haluan olla parasta mahdollista vaimomatskua niin eihän siinä ole muu auttanut kuin harjoitella!_l9a1392_l9a1413

Litteän kaalikäärylekaalin nappasin tänään mukaani torilta.

Kaalikääryleet syntyivät seuraavalla ohjeella:

Keitin n 2 litraa vettä ja lisäsin joukkoon 1 tl suolaa ja kaalin josta olin kovertanut kovan keskuksen pois. Kaalin kypsyessä lehdet irtosivat kauniista ja nostelin ne kuivumaan. Jätin keitinvettä kattilaan odottamaan kääryleiden paistamista.

Sitten keitin riisin. Valmista riisiä tarvitaan 2-3dl. Itse käytin tänään risottoriisiä, koska tein samalla lapsien suurta suosikkia jauheliharisottoa. Riisin kypsyessä paketin ohjeen mukaan. Kuorin ja kuullotin sipulin ja paiston jauhelihan valmiiksi. Kaalin pienimmät lehdet pilkoin pikkuisiksi paloiksi ja lisäsin täytteeseen. Täyte koostui siis: riisistä (valmiina 2-3dl), jauhelihasta 400g, sipulista, pilkotusta kaalista, ruokakermasta 1-1,5dl, 2:sta kananmunasta, suolasta ja mustapippurista. Monissa ohjeissa suositellaan joukkoon myös meiramia, mutta sitä meiltä ei löytynyt joten nyt pärjättiin ilman sitä.

_l9a1415 _l9a1439

Otin kaalinlehdet yksitellen leikkuulaudalle ja ohensin kaalinlehden paksuinta kohtaa. Laitoin keskelle lehteä reilun ruokalusikallisen täytettä ja käärin tiukaksi kääryleeksi. Laitoin kääryleet voideltuun uunivuokaan. Valutin kääryleiden päälle siirappia ja kostutin keitinliemellä. Ja näin kääryleet olivat valmiina uuniin. Ensin paistoin niitä 225 asteessa reilut 10 minuuttia ja laskin lämmön 175 asteeseen ja annoin niiden kyspsyä vielä reilun tunnin. _l9a1443_l9a1461

Siinä ne nyt sitten ovat. Vähänkö olen ylpeä. Tyytyväinen ainakin. Kuullaan pian!

Pin It

K niin kuin Kurpitsa ja V niin kuin Valokuvaus

Aika ajoin kaipaan kovin omakotitaloa ja etenkin omaa pihaa. Mutta, mutta, kun ajattelen järjellä niin ei ikinä. Ei koskaan. Ei, ei, ei! Unelmissani kokoaisin suuret sadot syksyisin, mutta kuka sen sadon olisi kasvattanut? Onneksi mökkimme on maalla ja maalla asuu myös monia meille rakkaita ihmisiä ja sitä kautta pääsemme läheltä seuraamaan sadon kypsymistä. Nyt ollaan K niin kuin kurpitsassa. Upeassa oranssissa pallerossa. Alkusyksyn illat tarjoavat vielä mukavasti valoa ja nyt alkaakin olla viimeiset hetket aikaa taltioida (lähes) kesäisiä fiiliksiä valokuviin ennen syksyä ja pimeää kautta. Olisin toivonut näihin kuviin vähän auringonsäteitä, mutta pilvet olivat kuvaushetkellä niin paksuja, että aurinko jäi vain unelmaksi. Suuri kurpitsa aiheutti suurta ihastusta kuin myös pellolla oleva traktori. Voi kaupunkilapsia. IMG_9985IMG_9990IMG_9998IMG_0047IMG_0005IMG_0045IMG_0050

Tottahan toki kurpitsaa piti päästä myös maistamaan. Jostain kumman syystä kurpitsa ei koskaan ole ollut meidän lasten suosikkeja vaikka muuten sosekeitot maistuvatkin. Tein reilun kilon palasta kurpitsaa keiton. Jos jollakulla on vielä viikon ruokalistassa aukkoja niin tässä vahva suositus.

Ohje kurpitsakeittoon:

1-1,5 kiloa kurpitsaa, joka kuoritaan ja koverretaan ja paloitellaan

Kurpitsa keitetään suolalla maustetussa vedessä pehmeäksi jonka jälkeen keitinvesi kaadetaan pois. Soseuta kurpitsa sauvasekoittimella ja lisää joukkoon ruokakermaa 2,5 dl, vajaa paketillinen Koskenlaskijaa ja kuivattua rakuunaa 1-2tl. Helppoa ja maukasta.

IMG_0222IMG_0229

Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille!

 

Pin It