Hän on täällä!

Pitkältä tuntuneiden viikkojen ja kuukausien odotuksen jälkeen; hän on täällä. Ihana, pikkuruinen tyttömme; soturiprinsessa Helmi. Kaksi viikkoa olen vain ihmetellyt ja ihastellut häntä. Tuntien syvää kiitollisuutta ja onnea. Jopa epäuskoa. Voiko hän oikeasti olla täällä? Tyytyväisenä ja terveenä. Kuinka monta kertaa viime kevään aikana olimme epätoivoisia ja lohduttomia, kun näytti aina välillä vahvasti siltä ettei unelmamme kolmannesta lapsesta toteutuisikaan. Mutta soturiprinsessamme oli kuin olikin meitä varten ja me häntä. IMG_6870IMG_6878IMG_6890

Myös blogi heräilee odotusuniltaan ja jatkossa täällä taas aktiivisemmin juttuja meidän perheen arjesta ja juhlista tietenkin. Onnellista itsenäisyyspäivää teille kaikille!

Pin It

Kesän ensimmäinen mökkiviikonloppu

Monista erinäisistä syistä johtuen emme ole tänä kesänä ennättäneet mökille juuri ollenkaan ennen kuin viime viikonloppuna jolloin vietimme kauan odotettua ensimmäistä mökkiviikonloppua. Pojat eivät pysyneet paikoillaan ollenkaan, kun kaikkea piti tehdä ja kokeilla. Iloisia ilmeitä, vesipyssyillä kasteltuja vaatteita, makoisaa mustikkapiirakkaa, uimista kammottavan kylmässä vedessä ja vaikka mitä. Kuvat kertokoon enemmän. Seuraavaa mökkiviikonloppua innolla odotellen.

IMG_2493 IMG_2550IMG_2499

IMG_2500IMG_2644IMG_2503

IMG_2548IMG_2581IMG_2570IMG_2518IMG_2511

IMG_2545IMG_2526IMG_2554

IMG_2595IMG_2587IMG_2610

Pin It

Ylpeyttä ja hiukan haikeuttakin

Suurella ilolla ja ylpeydellä juhlistimme viime lauantaina esikoisen ensimmäisen kouluvuoden päätöstä. Samalla itse tunsin pientä haikeutta sydämessäni; nytkö se ekaluokka oikeasti loppui jo? IMG_2367

Syksyllä taisimme puolen suvun ja ystävien kesken jännittää Onnin koulun alkamista. Eniten ehkä siksi, että Onni tunsi entuudestaan koulusta vain yhden tytön. Jännitys oli turhaa sillä jo toisena kouluaamuna portilla seisoi uusi ystävä odottamassa. Ja pian koko luokan lapset (etenkin pojat) olivat ystävystyneet Onnin kanssa. Ehkä poikien maailmassa ystävyyssuhteiden luominen käy helpommin ja poikien joukkoihin tuntuu pääsevän nopeammin mukaan.

IMG_2385IMG_2389

Vuosi on ollut koko perheelle opettavainen vaikka  Onni onkin ollut innokas ja reipas koululainen. Jokaisena aamuna klo 8 alkanut koulu oli ensimmäinen suuri haaste. Ei niinkään Onnille vaan meille vanhemmille. Onnin suurimmat haasteet koulussa taisivat olla paikallaan oleminen ja liian suuri innokkuus viittaamisessa.  Ja nyt keväällä suurin suru onkin ollut siitä, että koulu loppuu eikä Onnin sanojen mukaan kesällä opi riittävästi (eikä me vanhemmat opeteta kuulemma riittävästi…) Myös iltapäiväkerho Seikkailupuistossa on ollut oikea lottovoitto. Kavereiden kanssa puuhailu, askartelut, retkeilyt kaikkea kivaa. Hyvää omaatuntoa myös vanhemmille, kun olemme voineet hyvillä mielin olla rauhassa töissä, kun olemme tienneet poikasen nauttivan jokaisesta hetkestä Seikkiksessä.

IMG_2414IMG_2409

Koska ensimmäinen kouluvuosi sujui hyvissä merkeissä; olimmekin luvanneet Onnille reippaus-palkinnon. Voi sitä jännitystä, kun koululta tulimme juoksu jalkaa kotiin. Ja löytyihän sieltä paketista se palljon odotettu ja toivottu uusi pelikonsoli.

IMG_2429IMG_2423

Kaikesta hyvästä huolimatta tunnen onnen lisäksi haikeutta. Ensimmäisen vuoden ajan sain istua Onnin vieressä, kun hän teki läksyt (se oli meidän kahden ns omaa aikaa) ja muutenkin olen vielä kelvannut leikkeihin ja peleihin. Salaisuuksiakin ollaan supateltu. Mutta kuinka kauan? Koska äidistä tulee tyhmä joka ei ymmärrä mistään mitään? Tänä kesänä aion imeä itseeni onnimaista energiaa; rohkeutta, iloa, valoa, kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin ja ihmisiin nopeasti ja ennen kaikkea kuunnella Onnin pitkällisiä pohdintoja elämästä.

IMG_2452

 

Pin It