Pienen perinteen suuri merkitys – juhannusseppeletytöt

Tuntuu, että juhannuksesta olisi jo pitkäkin aika vaikka juurihan sitä vasta vietettiin. Meidän perheen juhannus sujui leppoisissa tunnelmissa ja iso kiitos siitä kuuluu appivanhemmilleni jotka olivat jälleen kerran nähneet ison vaivan ja järjestäneet meille kerrassaan mainion juhannusjuhlan.

Meillä ei varsinaisesti ole juhannusperinteitä. Paitsi yksi ja se onkin itselleni todella tärkeä. Nimittäin meistä Helmin kanssa otetaan aina juhannuksena kukkaseppele-tytöt-kuva. 2,5-vuotiaan kevyesti uhmailevan tyttösen kanssa projekti meinasi olla liian vaikea, mutta ajattelin, että periksi en nytkään anna. Ja se kannatti; saimme taltioitua meistä mukavan muiston.

Mitä aikuisemmaksi olen tullut sen vahvemmin olen uskaltanut pysyä omissa päätöksissäni. Kukkaseppeleet kuuluvat juhannukseen ja niiden näpertely on osa perinnettä. Helmin seppele lensi ennen kuvausta moninaisia kertoja pusikkoon, ”koska ei huvittanut”, mutta suht hyvin se kuitenkin pysyi koossa.

Viime vuoden seppeleet olivat vieläkin hempeämmät. Helmi saatiin pysymään kuvissa sillä, että hän sai pitää golfpalloja käsissään (onneksi ne olivat valkoisia joten sen puolesta sopivat kuviin vallan mainiosti)

Ihan ensimmäisessä juhannuskuvassa meillä oli koivuiset seppeleet. Pieni tyttö sylissäni tunsin mahdottoman suurta iloa ja onnea. Tuntui, että kaikki palaset olivat loksahtaneet oikeille paikoilleen.

Jään ilolla odottamaan seuraavia juhannuksia.

Mukavaa viikkoa teille kaikille

Pin It

No nyt meillä kukkii pionit – talvellakin

Jos pitäisi valita kukka josta pidän kaikkein eniten olen varma, että päätyisin valinnassani pioniin. Pioni on ollut vuosikymmeniä suosikkini. Siinä yhdistyy keveys, näyttävyys ja ajattomuus. Se on aina yhtä ihana. Eikä kesä ole kesä ollenkaan ilman pioneja. Mutta nyt meillä kukkii pionit – talvellakin. Olen etsinyt pitkään uutta tapettia makuuhuoneeseen ja kun löysin tämän niin tiesin, että nyt löytyi se oikea. No joo onhan se romanttinen (joku kyseli, että miten puolisoni kestää nukkua kukkien katveessa; öhöm), mutta jotenkin makkarin valoisaan tunnelmaan se tuntui vaan kerrassaan sopivalta.

Kuvissa esiintyvä (mini) kakluuni on suuri suosikkini myös. Ensimmäiset vuodet vähän vierastin tuota vihreää väriä, mutta nyt olen täysillä ihastunut myös siihen.  Jos talvella on oikein viileää niin kakluunilla saa yläkertaankin mukavasti lisälämpöä.

Taas kerran meillä halusi kaikki pomppia kuvissa mukana, mutta pysyin vahvana ja lapset jäivät nyt kuvista pois (kerrankin). Helmillä on vahva taipumus somistella kaikkea ja siihenhän oli sängylle laitettu prinsessan taikasauva. Ehkä sen avulla taiotaan koko meidän perheelle pitkät ja hyvät yöunet. Niin ja teille kaikille muillekin.

 

 

Pin It

Miksi meidän perheelle mökkeily on niin tärkeää

Sitä se on, kun maanantaiaamun kiireessä tuntuu kummasti haikealta vaikka kuinka hieno viikko olisikin alkamassa. Mökkikaipuu nimittäin.  Suomalaisessa mökkikulttuurissa on oikeasti jotain taianomaista. En ainakaan itse pysty sitä muulla tavoin selittämään tai ymmärtämään. Sillä kuka muutoin valitsisi viikonlopun (tai kesäloman) viettoon pikkuruisen lautahökkelin jonne tulee ainoastaan kylmä vesi. Ei astianpesukonetta, neliöitä niin niukalti, että sadepäivinä on todellista taidetta löytää jokaiselle oma nurkkaus, puucee löytyy pihan perältä ja hyttyset inisevät korvan juuressa.  Mutta se oma rauha. Luonto. Lintujen laulu. Aamupalat ulkoterassilla, öiset saunomiset ja kaikki siltä väliltä. Valehtelematta voin sanoa, että meidän perhe on mökillä onnellisimmillaan.  Joka talvi, kun alamme suunnittelemaan tulevaa kevättä ja kesää nousee haaveet mökkeilystä esiin ensimmäisenä. Turha silti kuvitella, että meidän viiden elämä sielläkään olisi pelkkää nautintoa; eihei. Ennen aamupalaa pojille on tullut riita jalkapallossa ja Helmi ei suostu syömään aamupalaa kuin leikkimökissä. Päivällä saunassa on joko liian kuuma tai kylmä. Joku räiskii vettä toisten niskaan heti, kun ollaan päästy uimaan. Arvatkaa vaan sitä huudon ja kiljumisen määrää.  Ja vielä kun siihen lisätään nipullinen ampiaisia pörräämään niin huh-huh.

Mutta mitä me siellä mökillä teemme? Puuhailemme kaikkea mahdollista ja mahdotonta.  Poikien kanssa yhdessä rakentelimme muutaman kesäkuvan kertomaan meidän perheen mökkeilystä. Keräsimme niihin yhdessä meille tärkeitä mökkeilyyn liittyviä tavaroita.  Ja tässä ne nyt olisivat meidän perheen mökkipuuhat:

Siinäpä ne tärkeimmät puuhailut olivatkin. Mutta kaikkein tärkein asia mökkeilyssä on kuitenkin sellainen asia jota ei näissä kuvissa vielä näkynyt eli perheen yhteinen aika. Yhdessä oleminen ja tekeminen. Uusien asioiden kokeminen.

Hyvää viikkoa teille kaikille. Olisi mukava kuulla teidän muiden mökkitunnelmista.

 

Pin It