Leikkihuoneen uusi sisustus osa 1; Työpiste vanhasta laatikosta

Meillä tahtoo toisinaan projektit vähän venyä; kuten on nyt käynyt leikkihuoneen uudistuksen kanssa. Aikaisessa vaiheessa syksyllä vaihdoimme (Papan avustuksella; kiitos Isä!!) lattian puulattiaksi. Lattia maalattiin valkoiseksi ja samoin seinät ja katto. Huone on aika hankalan mallinen; melko matala laskevalla katolla, mutta nyt huone näyttää avarammalta kuin aiemmin. Ajattelin aloittaa huoneen esittelyn ns työpisteen esittelyllä.

Kokonaisuudessaan tämän työpisteen idea lähti liikkeelle vanhasta laatikosta jonka ostin kesällä kirpputorilta. Laatikko on siitä lähtien pyörinyt vähän siellä ja täällä kunnes löysi paikkansa tästä. Laatikkoon lisättiin Ikeasta ostetut irtojalat joihin teippasin väriteipit koristeeksi.  Laatikkoon tarvittiin kansi ja sen puolestaan isäni nikkaroi siihen.  Näin saatiin kelpo pulpetti aikaiseksi.

Pöydän päälle laitettiin kaksi hyllyä ihan peruslaudasta ja kiinnitettiin kulmaraudoilla. Koska ruuvit ja kiinnikkeet eivät oikein olleet mieleeni niin teippasin niiden päälle samaa teippiä kuin mitä on pöydän jaloissa.

Kaikkein hienoin osuus mielestäni tässä kokonaisuudessa on kuitenkin tuoli.  Aarre sai sen synttärilahjaksi ja sekin on isäni tekemä. Ja arvatkaa vain kuinka tärkeä se omistajalleen onkaan.

Kuvissa vilahteleva salkku kuten myös puiset piirtoalustat ovat Tigerista. Valaisin Ikeasta. Työpiste on niin hurjassa käytössä päivittäin, mutta kulutukseenhan se onkin luotu. Millaisia ideoita teillä muilla on lastenhuoneiden suhteen? Entä millaisia valaisimia olette päätyneet käyttämään/hankkimaan? Mukavaa viikkoa teille kaikille.

Pin It

Kuusamo – lumileikkejä, hiihtoretkiä ja auringon säteitä

Tässä sitä ollaan yöjunassa kotimatkalla; Rovaniemeltä kohti Turkua. Takana mitä onnistuin talvilomaviikko Kuusamossa. Äsken katselin kuvattuja kuvia nopeasti läpi ja voi apua miten osaan koostaa niistä parhaan mahdollisen setin tänne? Kuvien valitseminen onkin mun mielestä yksi vaikeimmista asioista niin tänne blogiin kuin asiakkaille kuvattujen kuvienkin suhteen.

Tämä ennakkoon vietetty talvilomaviikkomme käynnistä samalla myös koko vuoden kattavan kotimaan matkailun-sarjan täällä blogissa. Meidän perheellä on viime vuosina jäänyt kotimaan seikkailut vähemmälle, mutta nyt tuntuu siltä, että lapsienkin olisi hyvä nähdä mitä kaikkea ihanaa ja ainutlaatuista täältä meidän kotimaastamme löytyykään. En voi kieltää etteikö ennakkoon takaraivossani hiukan jyskyttänyt ajatus siitä, että rantaloma jossain lämpimässä olisi se kaikkein paras ja ihanin ratkaisu. Mutta nyt tämän viikon jälkeen voin vain sanoa, että kuinka väärässä olinkaan ajatusteni kanssa.

Mitä meidän viikko sitten sisälsikään. Ulkoilua, ihanan lumisessa maisemissa. Kurahousuja ei tarvittu kertaakaan; jihuu! Me hiihdimme, laskimme pulkalla mäkeä, rakensimme lumilinnaa ja laskettelimme. Olimme ulkona retkellä. Kävimme katsomassa poroja ja ajamassa koiravaljakolla. Ei siis mitään erikoista, mutta silti niin erityistä. Turussa jos lunta ja pakkasta on tänään niin huomenna saattaa sataa vettä ja sovittu pulkkamäkiretki jää auttamatta unholaan. Mutta Kuusamossa tätä ongelmaa ei ollut. Lunta riitti, aurinkokin helli meitä monena päivänä ja pakkanenkin pysyi maltillisena.

Meidän loman onnistumisen kannalta erittäin tärkeässä roolissa oli myös majoitus. Hotellihuoneet eivät ole juuri koskaan meidän perheelle se ensimmäinen vaihtoehto. Sillä harvoin löytyy niin isoa huonetta, että mahtuisimme kaikki samaan huoneeseen ja kahdessa erillisessä huoneessa oleminen on tuskallisen hankalaa. Joten useimmiten kaikilla matkoillamme olemme majailleet erillisessä talossa tai huoneistossa. Tällä kerralla majoitus järjestyi paremmin kuin hyvin, kun saimme majapaikan ystävien kautta.

Tästä matkasta riittää kerrottavaa useampaan juttuun eli tulossa vielä Kuusamon herkkuja kuten Kampanisuja.  Suurta poro-rakkautta. Sekä matkustusvinkkejä. Hyvää viikonloppua teille kaikille!

Pin It

Kaverisynttäreistä – miten niistä selviää edukkaasti (ja hengissä)

Viime kuukausina on ollut paljon puhetta ja kirjoittelua lasten kaverisynttäreistä. Siitä kuinka epäreiluja, eriarvoistavia ja kalliita ne ovat. Ja sitä kaikkea ne toki voivat ollakin. Lisäksi ne vievät aikaa ja voimia; toki sitäkin. Mutta toisaalta mitä kaikkea ne antavatkaan? Etenkin esimerkiksi, kun meidänkin perheessä on kolme lasta. Jokaisella lapsella on tarve saada olla erityinen ja huomionkeskipisteenä. Syntymäpäivä on yksi hyvistä hetkistä suoda se lapselle. Olen kotisynttäreiden kannattaja; monestakin syystä.  Juhlien avulla tutustut kavereiden vanhempiin ja voi kuinka ihania ystäviä olen heidän joukostaan löytänytkään.  Koti tulee tutuksi myös niille kavereille jotka aiemmin eivät välttämättä ole käyneet leikkimässä tai kyläilemässä. Myös kustannukset pysyvät kohtuullisuuksissa joka mahdollistaa myös sen, että päiväkotiryhmästä tai luokasta kutsutaan joko kaikki tai esimerkiksi tytöt tai pojat. Nyt meillä on vuorossa Helmin ensimmäiset kaverisynttärit. Helmin oikea juhlapäivä oli jo viime vuoden puolella, mutta joulukiireiden vuoksi jätimme juhlat suosiolla tammikuuhun. Kolmantena lapsena Helmi tietää mitä odottaa: kavereita ja kakkua.

Olen varmasti käyttänyt lasten synttäreihin aikaa tunnin jos toisenkin, mutta se kaikki aika on mennyt todella tärkeän asian hyväksi. Olemme saaneet yhdessä järjestää juhlia. Välillä on ollut teemajuhlia (sankarin toiveiden mukaan) ja välillä ihan perusjuhlia. Kaikki ovat olleet yhtä mieluisia ja onnistuneita.  Totta kai HopLop- ja Lasersota- synttärit ovat hienoja, mutta kolmen lapsen kanssa ne ovat auttamatta aivan liian kalliita.

Niin vieraat kuin sankarikin ovat nauttineet leikkimisestä, pienistä kilpailuista kuten ikiaikaisesta Aasin häntä-pelistä, joskus ollaan discoiltu, jonain kertana, kun juhlinnan vauhti kiihtyi hurjaksi istuttiin kaikki olohuoneeseen katsomaan leffaa popcorneja napostellen. Tärkeintä on ollut saada olla yhdessä. Kuulua joukkoon. Onginta on kuulunut lähes aina ohjelmaan tai aarteen etsintä. Talo täynnä onnellisia lapsia.

Tarjolla meillä on ollut lähes aina mokkapaloja, jätskiä, mehua ja popcornia. Isommille myös karkkia. Ja useimmiten on ollut myös kakku kynttilöineen ja syntymäpäivälauluineen.  Ei mitään ihmeellistä.  Joskus joku on kysynyt, että eikö karkkeja ole lisää tai että eikö ole muuta tarjoilua. Olen selittänyt vastauksen ja taas ollaan hyvillä mielin jatkettu juhlia.

Eihän se kevyttä hommaa ole hallita isoa ryhmää juhlivia lapsia, mutta palkitsevaa, kun seuraavan kerran päiväkotiin omaa lasta viedessä sieltä huikkaa iloisia naamoja: Jenni; oli kiva olla teillä!  Ja vielä sellainen huomio, että lastenjuhlat ovat siitä kiitolliset juhlat ettei niitä ennen juurikaan tarvitse siivota tai sisustaa. Kukaan ei koskaan ole kysynyt, että koskas teillä on pölyt pyyhitty tai ikkunat pesty. Ketä sellaiset asiat kiinnostaa jos on juhlat meneillään? Meitä aikuisia haittaa aivan liian moni asia; onko koti siisti, edustava, tarjoilut mahtavat ja ohjelma hulppeaa. Lapsille riittää vähempikin ja silloin jokaiselle lapselle tulisi olla mahdollisuus saada ne omat, tärkeät ikimuistoiset synttärijuhlansa.

Me Helmin kanssa askartelimme kutsut pahvilautasista. Netti on tulvillaan vaikka mitä helppoja ja hauskoja ideoita lastenjuhliin jos omat ideat eivät tunnu riittävän. Ja jos oma koti tuntuu liian hankalalta niin kiva lisä synttäripaikkatarjontaan voi löytyä esimerkiksi läheisestä päivähoitopaikasta, kuten meidän Helmin hoitopaikasta Toivolan Tenavista jotka järjestävät iltaisin kodinomaisia leikkisynttäreitä tiloissaan.

Ainut asia jota lastenjuhlissa en hyväksy on se, että yksi lapsi jätetään kutsumatta tms. Me aikuiset olemme niistä valinnoista vastuussa. Meidän pitäisi osata kasvattaa lapsistamme tasa-arvoisia ja kaikkia tasapuolisesti hyvin kohtelevia ihmisiä. Lastenjuhlat ovat yksi hyvä paikka ja aika juuri tällekin. Juhlarikasta vuotta teille kaikille.

Pin It