Kaverisynttäreistä – miten niistä selviää edukkaasti (ja hengissä)

Viime kuukausina on ollut paljon puhetta ja kirjoittelua lasten kaverisynttäreistä. Siitä kuinka epäreiluja, eriarvoistavia ja kalliita ne ovat. Ja sitä kaikkea ne toki voivat ollakin. Lisäksi ne vievät aikaa ja voimia; toki sitäkin. Mutta toisaalta mitä kaikkea ne antavatkaan? Etenkin esimerkiksi, kun meidänkin perheessä on kolme lasta. Jokaisella lapsella on tarve saada olla erityinen ja huomionkeskipisteenä. Syntymäpäivä on yksi hyvistä hetkistä suoda se lapselle. Olen kotisynttäreiden kannattaja; monestakin syystä.  Juhlien avulla tutustut kavereiden vanhempiin ja voi kuinka ihania ystäviä olen heidän joukostaan löytänytkään.  Koti tulee tutuksi myös niille kavereille jotka aiemmin eivät välttämättä ole käyneet leikkimässä tai kyläilemässä. Myös kustannukset pysyvät kohtuullisuuksissa joka mahdollistaa myös sen, että päiväkotiryhmästä tai luokasta kutsutaan joko kaikki tai esimerkiksi tytöt tai pojat. Nyt meillä on vuorossa Helmin ensimmäiset kaverisynttärit. Helmin oikea juhlapäivä oli jo viime vuoden puolella, mutta joulukiireiden vuoksi jätimme juhlat suosiolla tammikuuhun. Kolmantena lapsena Helmi tietää mitä odottaa: kavereita ja kakkua.

Olen varmasti käyttänyt lasten synttäreihin aikaa tunnin jos toisenkin, mutta se kaikki aika on mennyt todella tärkeän asian hyväksi. Olemme saaneet yhdessä järjestää juhlia. Välillä on ollut teemajuhlia (sankarin toiveiden mukaan) ja välillä ihan perusjuhlia. Kaikki ovat olleet yhtä mieluisia ja onnistuneita.  Totta kai HopLop- ja Lasersota- synttärit ovat hienoja, mutta kolmen lapsen kanssa ne ovat auttamatta aivan liian kalliita.

Niin vieraat kuin sankarikin ovat nauttineet leikkimisestä, pienistä kilpailuista kuten ikiaikaisesta Aasin häntä-pelistä, joskus ollaan discoiltu, jonain kertana, kun juhlinnan vauhti kiihtyi hurjaksi istuttiin kaikki olohuoneeseen katsomaan leffaa popcorneja napostellen. Tärkeintä on ollut saada olla yhdessä. Kuulua joukkoon. Onginta on kuulunut lähes aina ohjelmaan tai aarteen etsintä. Talo täynnä onnellisia lapsia.

Tarjolla meillä on ollut lähes aina mokkapaloja, jätskiä, mehua ja popcornia. Isommille myös karkkia. Ja useimmiten on ollut myös kakku kynttilöineen ja syntymäpäivälauluineen.  Ei mitään ihmeellistä.  Joskus joku on kysynyt, että eikö karkkeja ole lisää tai että eikö ole muuta tarjoilua. Olen selittänyt vastauksen ja taas ollaan hyvillä mielin jatkettu juhlia.

Eihän se kevyttä hommaa ole hallita isoa ryhmää juhlivia lapsia, mutta palkitsevaa, kun seuraavan kerran päiväkotiin omaa lasta viedessä sieltä huikkaa iloisia naamoja: Jenni; oli kiva olla teillä!  Ja vielä sellainen huomio, että lastenjuhlat ovat siitä kiitolliset juhlat ettei niitä ennen juurikaan tarvitse siivota tai sisustaa. Kukaan ei koskaan ole kysynyt, että koskas teillä on pölyt pyyhitty tai ikkunat pesty. Ketä sellaiset asiat kiinnostaa jos on juhlat meneillään? Meitä aikuisia haittaa aivan liian moni asia; onko koti siisti, edustava, tarjoilut mahtavat ja ohjelma hulppeaa. Lapsille riittää vähempikin ja silloin jokaiselle lapselle tulisi olla mahdollisuus saada ne omat, tärkeät ikimuistoiset synttärijuhlansa.

Me Helmin kanssa askartelimme kutsut pahvilautasista. Netti on tulvillaan vaikka mitä helppoja ja hauskoja ideoita lastenjuhliin jos omat ideat eivät tunnu riittävän. Ja jos oma koti tuntuu liian hankalalta niin kiva lisä synttäripaikkatarjontaan voi löytyä esimerkiksi läheisestä päivähoitopaikasta, kuten meidän Helmin hoitopaikasta Toivolan Tenavista jotka järjestävät iltaisin kodinomaisia leikkisynttäreitä tiloissaan.

Ainut asia jota lastenjuhlissa en hyväksy on se, että yksi lapsi jätetään kutsumatta tms. Me aikuiset olemme niistä valinnoista vastuussa. Meidän pitäisi osata kasvattaa lapsistamme tasa-arvoisia ja kaikkia tasapuolisesti hyvin kohtelevia ihmisiä. Lastenjuhlat ovat yksi hyvä paikka ja aika juuri tällekin. Juhlarikasta vuotta teille kaikille.

Pin It