Oli ihan pakko vielä palata meidän sunnuntaiaamuiseen metsäretkeen, sillä niin paljon täällä etenkin Helmi retkeä muistelee ja nallesämpylöitä kaipailee. Jos meillä ei olisi lapsia niin tuskin olisimme suhteellisen viileänä syyssunnuntaina suunnanneet ystäväperheen kanssa heti aamutuimaan metsäretkelle. Mutta nyt suuntasimme ja olipa meillä kiva retki; ihan tuossa lähimetsässä. Kuvat puhukoon puolestaan.
Kuten jo otsikossa mainitsin niin olihan meillä tietenkin myös eväitä mukana. Sämpylät tein muffinivuokiin piilotteleviksi nalleiksi ja mehupulloihin Aarre taiteili kettukuvat. Ja suosio oli taattu. Maanantaiaamuna olin kieltämättä vähän epätietoisuudessa, kun Helmi alkoi hokea naallleee, naaalllle, NAAALLLEEE. Aah nallesämpylä siis.
Loppujen lopuksi kuinka pienestä lapset (ja aikuisetkin) ilahtuu; ystävien seurasta, pienistä eväistä, auringosta, syksyn lehtien loistosta, puissa kiipeämisestä, seuraajohtajaa-leikistä, hymyistä ja halauksista! Näitä päiviä paljon lisää pimenevään syksyyn. Uutta sunnuntaita odotellen.
