Yllätyspiknik muutamalla uupuneella huokauksella varustettuna

Tänään olen ollut lähes epätoivoinen. Käyttänyt EI-sanaa ainakin miljoona kertaa, kiljunut ja puhunut ihan höpöjä (tavallistakin enemmän!) Saimme nimittäin eilen poikien kanssa ihan super mahtavan idean, että järjestämme tänään yllätyspiknikin urhoollisen työmiehemme kunniaksi (Miksi ihmeessä saan aina näitä super ideoita tai tuen niitä enkä heti vahvasti sano, että EI) Torilla käväisin jo kukonlaulun aikaan ja silloin vielä kaikki näytti lupaavalta. Mutta, mutta kaikkia lapsia vaivasi tänään hepuli. Kun sain yhden rauhaisaan puuhaan niin kaksi paini keräpainia jne Siinä niin puhisten ja tuskaillen tein sämpylätaikinan (koska olin luvannut, että pojat saavat tehdä itse sämpylät! Ja lupaustahan ei voi pettää; vai voiko?) Noh Helmi tehokkaana leipoi jo pelkillä jauhoilla ja Aarre keskittyi taikinan maisteluun. Ns sämpylät uuniin ja lapset autoon. Sata EI-sanaa lisää. Ruokakaupan kautta puistoon. Juupa juu. Citymarketin portaissa katsoin meitä;

  1. Likainen lapsi Neiti Helmi oli edelleen naama taikinassa ja näytti juurikin siltä ettei häntä ole pesty viikkoihin.  Taas mentiin tiukoille; ennen lapsia olin aina puhissut, että meidän lapset ovat ainakin aina puhtaina. Ja siisteissä vaatteissa (siinäkin mentiin nimittäin rajaa hipoen likaisissa lenkkareissa ja t-paidoissa)
  2. Ennen lapsia olin myös vahvasti päättänyt, että huonoinakin hetkinä jaksan ohjata lapsia positiivisella otteella, enkä ainakaan syyttäen tai syyllistäen. Voi apua mitä kuulin itseni sanovan 9-vuotiaalle (ja vielä niin kovaan ääneen, että puoli kauppaa kuuli) että kyllä yhdeksän vuotiaan pitää osata valita kahdesta talouspaperista se oikea. Etenkin, kun lapsi yritti kertoa, että juuri se oikea oli loppu.
  3. Näistä tapahtumista järkyttyneenä juustotiskin kohdalla annoin periksi (vaikka vakaasti olin ennakkoon suunnitellut, että aikuisen päätöksissä pysytään) jokainen sai oman juustonsa.
  4. Kassajonossa tuhisin, puhisin ja natisin!!! että miksi tällaisia turhuuksia pitää järjestää. Lapset katsoivat päät kallellaan, että mitäs tähänkin nyt sanoisi. Onni avasi suunsa ja sanoi, että näitä järjestetään siksi, että perheellä on yhteistä mukavaa tekemistä vaikka Isi onkin jo töissä. Aika hiljaiseksi menin. Taas kerran lapset olivat viisaampia kuin minä!

Miten ihmeessä te muut selviätte näistä kesälomapäivistä hymyssä suin?

IMG_8244IMG_8260IMG_8263

 

Pin It