Kymmenen vuotta intiaaniäitinä

Tänään tasan kymmenen vuotta olemme saaneet olla lapsiperhe. Perhe joka on tulvillaan ääntä, iloisia ilmeitä, suuria krokotiilin kyyneleitä, leikkejä, kinailuja, kaatuneita maitomukeja, tahroja lattialla, loruja, satuja ja ennen kaikkea rakkautta. Onni täyttää tänään nimittäin kymmenen! Olen siis saanut kymmenen vuotta harjoitella olemaan äiti; harjoitusta tarvitaan varmasti vielä rutkasti lisää, mutta näiden kymmenen vuoden aikana ainakin pinnani on pidentynyt!

Lomalla olemme saaneet viettää rutkasti aikaa yhdessä. Muutama ilta sitten, mökkinaapurien iloksi, leikimme koko perhe inkkareita.

IMG_8589IMG_8600IMG_8631IMG_8710IMG_8650IMG_8656IMG_8696IMG_8745IMG_8685IMG_8619IMG_8738IMG_8648IMG_8752IMG_8721IMG_8797IMG_8806IMG_8611

Koko maailma täyttyi inkkari-huudoista (ja muusta kiljunnasta), jousipyssyn nuolet viuhuivat sinne tänne ja Helmi oli varma, että pyörä kuuluu myös intiaanileikkiin.  Puiset jousipyssyt ostimme keväisellä retkellämme Porvoosta, iki-ihanasta lelukaupasta nimiltä Riimikko Keltainen inkkariteltta, Helmin pyörä ja inkkaripäähine ovat peruja omasta lapsuudestani. Ne ovat meidän lapsille mieluisia, mutta niin ne olivat aikoinaan myös itselleni.

Intiaanien tikkupullaprojekti oli aikamoisen tuskaisaa johtuen kiukkuisista ampiaisista. Ärsyttäviä pistiäisiä! Tikkupullien taikinan teen yleensä seuraavasti:  3dl maitoa jonka lämmitän ja lisään joukkoon 1 tl suolaa ja 5 rkl sokeria sekä 4-5tl kuivahiivaa pieneen määrään jauhoja sekoitettuna. Sitten vaivaan taikinaan vehnäjauhot 6 dl. Taikina ei saa olla liian vetelää, koska silloin se ei pysy tikun ympärille kierrettynä.

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut mahdollisimman mukava ja rentouttava heinäkuu. Meidän perhe lomailee vielä viikon  ja sitten alkaakin ihan uusi aika elämässämme, kun Neiti Helmikin siirtyy päivähoitoon.

 

 

Pin It