Kun elämä heittää runebergit päin pläsiä

Tämän jutun piti tietenkin perjantain ja Runebergin päivän kunniaksi olla omistettu ihanan, makoisan, kuohkean, kostealle Runebergin kakulle. Mutta toisin kävi. Sillä kuten otsikossa mainitsin niin elämä heitti runebergit päin nassua. Nappipariston muodossa!!

IMG_8718

Eilinen aamu sujui tavanomaisen vauhdikkaan hulvattomasti; oli luistelemaan lähtevä päiväkotilainen ja pulkkamäkeen suuntaava koululainen. Ja yksi taapero jolla ei ollut lähtöä minnekään. Muut lähtivät ja me jäimme taaperon kanssa kaksistaan jatkamaan aamupuuhia ja odottamaan hoitajan saapumista. Sen sekunnin aikana, kun olin selkä naperoon käännettynä hän oli onnistunut nappaamaan pöydältä kitaranvirittimen ja avaamaan sen. Ja tadam nappiparisto oli poissa. Suu auki; ei näy mitään. Lattialla; ei näy mitään. Maton alla; ei näy mitään. Uudelleen suu auki; ei näy mitään!!

IMG_8689

Omassa päässä pienoinen räjähdys; miten ihmeessä annoin tämän tapahtua?!!? Onko ylitehokas taapero todellakin voinut imaista pariston sisäänsä; pientäkään yskäisyä päästämättä? Nappiparisto!! Juuri tietenkin nappiparisto joka tutkimusten mukaan on juurikin se vaarallisin paristo joutuessaan jonkun hölmöläisen kurkkuun tai vatsaan.  Lapsi hengittää normaalisti. Vähän nyyhkyttää, koska äitikin nyyhkyttää. Tyhmä, huolimaton äiti.

IMG_8731

Myrkytyskeskus; siellä ne tietävät kaikesta kaiken. Soitto sinne. Kyselyä, ohjeita. Soitto TYKSiin. Jonotusta, odotusta. Kunnes hätääntyneiden ajatusten keskellä tajuan, että Onni tietää varmasti vastauksen; onko laitteessa ollut patteri vai ei. Mutta miten oman lapsensa saa puhelimeen kesken koulupäivän? Oma opettaja on sairaana ties monettako viikkoa; sijaiset tulevat ja menevät. Opettajanhuoneesta ei vastausta. Erityisopettaja voisiko hänen kauttaan saada sanan? Tieto kulkee ja Onni soittaa. Ei patteria; ei varmasti patteria. Ei ainakaan aamulla.

IMG_8733

Soitto TYKSiin; kaikki täällä kuitenkin kunnossa. Kiireinen työpäivä. Helmillä kotona kuitenkin kaikki mainiosti. Ei oireita. Ei pattereita. Normaali ilta. Iltapala. Kunnes yhtäkkiä Helmi vain oksentaa ja oksentaa. Myrkytyskeskuksen naisen ääni kaikuu päässäni; oksentaminen voi olla oire. Onni oletko varma ettei laitteessa ollut patteria; juu olen. Pieni epävarmuus hiipii pojan mieleen jospa patteri tippui kuitenkin lattialle jo aiemmin. Ei yhdeksän vuotias tiedä. En tiedä itsekään kuinka monta sekunttia aamulla olin ollut selin.

IMG_8727

Onneksi sairaala ja päivystys ovat lähellä. Pääsemme lähes suoraan röntgeniin ja jäämme odottamaan vastauksia. Sairaala on aika hiljainen. Istumme odotushuoneessa. Sairaalassa elämän koko kaari on niin vahvasti läsnä. Syntymä ja kuolema ja kaikki siinä välillä. Päätäni särkee. Olen vihainen itselleni. Helmiä väsyttää. Odotamme sinnikkäästi röntgenlääkärin lausuntoa. Ei patteria. Ei patteria. Kaikki kunnossa. Helmiäkin hymyilyttää. Kaikki kunnossa, saadaan lähteä kotiin. Autossa taapero jonka sanavarasto koostuu lähinnä sanoista; tätä, vettä ja äiti höpöttää ja sanoo Patte Ei. Juurikin niin patte ei. Ei patteria. Rutistan Helmiä.

IMG_8746

Kuinka pienestä elämä on kiinni. Nappiparistosta. Liukkaasta kelistä. Vääristä valinnoista. Huolimattomuudesta. Uupumuksesta. Ties mistä. Tänään olen ollut erityisen onnellinen. Vaikka Runebergin kakku jäikin haaveeksi. Onnellista viikonloppua teille kaikille.

Pin It