Jäähyväiset imetykselle – on se vaan niin haikeaa

Jokunen viikko sitten medioissa kohistiin imetyksestä; missä, miten ja milloin voisi vai voisiko ollenkaan imettää? Tähän on varmasti vaikea löytää yhtä oikeaa ja selkeää vastausta. Imettäminen on niin henkilökohtainen asia, että jokaisen äidin pitäisi itse saada valita tapansa imetyksen suhteen juurikin sellaiseksi kuin haluaa. Kuitenkin niin, että ottaa muutkin ihmiset huomioon esimerkiksi kulttuurierot.

Kolmen lapsen äitinä olen imettänyt milloin missäkin, tosin mieluusti jonkun huivin alla ilman ylimääräisiä tuijotuksia. Viime kesänä, kun lensimme Helmin kanssa kaksistaan Lontoosta Suomeen ja vauva joka ei juuri koskaan ole itkuinen huusi koko lentomatkan suoraa huutoa. Silloin imetin ilman huiveja englantilaisten keskellä, vaikka tiedänkin etteivät englantilaiset ole ollenkaan niin tottuneita imetykseen kuin me suomalaiset. Olen silti varma, että kaikki siinä lentokoneessa sillä hetkellä olivat sitä mieltä, että se oli paras idea ikinä!

IMG_9151

Nyt meillä eletään ensimmäisiä päiviä ilman imetystä. Kuinka haikealta se voikaan tuntua. En koskaan, ikinä olisi voinut uskoa, että imetyksen lopettaminen saisi itseni tuntemaan näin haikeita tunteita. Totta kai se myös helpottaa ja vapauttaakin, mutta silti; haikeaa, surullista jopa. Poikien imetysten loppuessa oli molemmilla kerroilla taka-alalla unelma siitä toisesta ja kolmannesta lapsesta. Nyt lapset ovat tässä. Kolmikko koossa. Ei enää vauvoja. Yhdistettynä ikäkipuiluun uskon, että siinä lienee vahvojen tunteiden aiheuttajat. Tavallaan yksi aikakausi on elämässäni päättynyt. En enää koskaan ole pienen vauvan äiti!

IMG_9146

En muista lapsena haaveilleeni äitiydestä enkä vielä nuorena aikuisenakaan. Mutta kun vauvakuume iski niin se iski kunnolla. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen ollut monen monta kertaa raskaana; kaikeksi onneksi kolme niistä raskauksista loppujen lopuksi onnistui ja saimme perheen. Mikään elämässä ei ole itsestäänselvyyttä.  Ei ainakaan lasten saaminen. Tänään muistan rutistaa omaa kolmikkoani erityisen paljon. Erityisesti sitä pientä tyttöä joka ei ole enää vauva vaan ihkaoikea tyttö, jonka kanssa yhdessä pesimme tänäänkin pyykkiä, leikimme nukkejen kanssa, tyhjensimme astianpesukoneen ja stailasimme toisillemme mekkoihin sointuvat korut ja muut koristeet. Elämä on tässä ja nyt.

IMG_5337_nelioIMG_8403-nelio2

 

 

Pin It