Vaikka en haluaisikaan sitä myöntää niin meidän perhe on ollut flunssakierteessä lokakuusta lähtien. Ärsyttävää. Aina kun joku tulee terveeksi niin toinen sairastuu uudelleen. Myös me aikuiset. Flunssaisuus on kyllä lyönyt kapuloita rattaisiin myös näiden jouluvalmistelujen suhteen. Hiljalleen hyvä tulee vai miten se nyt menikään. Juupa juu. Toinen ongelma on se, että meidän perheen lapsien ikäerot ovat niin suuret, että yhteistä jouluaskartelua tms on mahdotonta löytää. Kavereille, kummeille, mummeille ja muille rakkaille olisi tosi kiva antaa jotain pientä. Hmm jotain ollaan jo keksittykin.
Suklaalla kuorrutetut jouluomenat olivat O:n mielestä paras, mieluisin ja maukkain mahdollinen joulupuuha. Pikkuruinen lahja parhaille kavereille josta ei jää turhaa roinaa.
Kolmistaan poikien kanssa loimme jouluisen kylän hahmoineen. Näistä teimme niitä joulukortteja joista jo aiemmin kirjoitinkin sekä varjokuvalyhtyjä. Lisäksi O pitkällisen harkinnan jälkeen kirjoitti lyhtyihin pienen tarinan. 9-vuotias ei sitten todellakaan kaivannut mitään äidin tylsiä ohjeita. Parempi pysytellä takavasemmalla. (Tästäkö se murrosikä alkaa??!!)
Mitä joulu olisi ilman herkkuja? Ilman suklaata? Ei sellaista joulua voisi ollakaan. Eihän? Lahjaksi tehtiin ruususen suklaanappeja (kun neiti H ei nyt muuten päässyt näihin puuhiin osallistumaan)
Mahdollisimman hyvää sunnuntaita teille kaikille. Suklaan voimalla jos ei muuten.
