Eteisen uusi ilme sekä tunnelmia luokkakokouksesta

Viikonloppu on hurahtanut vauhdilla sillä ohjelmassa on ollut vaikka ja mitä. Tänään iltapäivä ja ilta rauhoitettiin kotoiluun. Ja sain vihdoin viimein valmiiksi meidän eteisen uudistuksen. Tai no tarkkaan katsovat huomaavat, että puuttuuhan sieltä vielä lattialistat ja jep toki näin onkin. Mutta ne saattavat tosin vielä puuttua joulunakin joten valmista on.  Puolustuksena sanottakoon, että mitä tahansa teenkin niin aina on ainakin yksi yli-innokas avustaja mukana…

Viher-rakkaus on iskenyt nyt todella. Mutta kun olen tunnetusti melkoinen viherkasvien tappaja ajattelin, että tapetissa ne ainakin pysyvät hengissä. Boråstapeterista löytyi juurikin mieluinen tapetti. Eteisen tuolin sain jo äitienpäivälahjaksi ja se on etsinyt paikkaansa. Nyt sille löytyi loistava paikka eteisestä. Tuoli on ostettu Martin Aitasta. Kerrassaan mainio kauppa; kannattaa vierailla. Vanha kappa löytyi Pimeestä Vintistä ja siitä saatiin oiva lehtikori. Vanha vitriinikaappi hankittiin silloin, kun ostimme tämän kodin, mutta se on ollut vuosia vanhemmillani säilöss. Nyt siitä otettiin lasit pois ja siitä saatiin kenkähyllykkö. Siinäpä ne uudistukset.

Mutta sitten siihen viikonlopun jännittävimpään tapahtumaan nimittäin luokkakokoukseen. Ala-asteen luokkakokous. Viimeisestä yhteisestä tapaamista oli ehtinyt kulua jo 17-vuotta. Olipa tunteikas ilta. Itseäni jännitti jostain syystä ihan kamalasti, mutta kun näin tutut ystävät jännitys oli tiessään. Välissä olleet vuodet eivät hidastaneet juttuja. Naurettiin vedet silmissä. Tosin oli hassua huomata kuinka monet olivat vuosien saatossa alkaneet entistä enemmän muistuttamaan vanhempiaan; niin ulkonäöllisesti kuin muutenkin. Juttua olisi jatkunut vaikka aamuun asti. Erilaiset elämäntilanteet, ammatit, haaveet, pelotkin soljuivat keskusteluissa. Aikuisena on parasta mielestäni se, että jokainen uskaltaa paremmin olla se ihan oikea oma itsensä; mielipiteineen ja tunteineen. Kaikkia ei tarvitse miellyttää eikä kaikkien kanssa koskaan tule niin läheiseksi. Ei tarvitsekaan tulla. Silti haikeudella illan päätytty halasin luokkatovereitani. Sovimme tapaavamme kolmen vuoden kuluttua. Toivottavasti ruuhkavuosienkin keskellä jokainen heistä saisi elää onnellista elämää. Heillä on erityinen paikka sydämessäni – aina! Lapsuuden ystävät.

Yhtään kuvaa on tietenkään innostuksissani siellä muistanut ottaa. Matkalla nappasin itsestäni kuvan. Kiharoiden voimalla huristeltiin tämä viikonloppu. Muistorikasta alkavaa viikkoa teille kaikille.

Pin It

No nyt meillä kukkii pionit – talvellakin

Jos pitäisi valita kukka josta pidän kaikkein eniten olen varma, että päätyisin valinnassani pioniin. Pioni on ollut vuosikymmeniä suosikkini. Siinä yhdistyy keveys, näyttävyys ja ajattomuus. Se on aina yhtä ihana. Eikä kesä ole kesä ollenkaan ilman pioneja. Mutta nyt meillä kukkii pionit – talvellakin. Olen etsinyt pitkään uutta tapettia makuuhuoneeseen ja kun löysin tämän niin tiesin, että nyt löytyi se oikea. No joo onhan se romanttinen (joku kyseli, että miten puolisoni kestää nukkua kukkien katveessa; öhöm), mutta jotenkin makkarin valoisaan tunnelmaan se tuntui vaan kerrassaan sopivalta.

Kuvissa esiintyvä (mini) kakluuni on suuri suosikkini myös. Ensimmäiset vuodet vähän vierastin tuota vihreää väriä, mutta nyt olen täysillä ihastunut myös siihen.  Jos talvella on oikein viileää niin kakluunilla saa yläkertaankin mukavasti lisälämpöä.

Taas kerran meillä halusi kaikki pomppia kuvissa mukana, mutta pysyin vahvana ja lapset jäivät nyt kuvista pois (kerrankin). Helmillä on vahva taipumus somistella kaikkea ja siihenhän oli sängylle laitettu prinsessan taikasauva. Ehkä sen avulla taiotaan koko meidän perheelle pitkät ja hyvät yöunet. Niin ja teille kaikille muillekin.

 

 

Pin It

Nyt vihertää niin sisällä kuin ulkona ja ennen kaikkea mielessä

Tämä kevät on ollut itselleni melkoinen vihreyden kevät. Monellakin tapaa.  Vihreä väri on tullut osaksi sisustustamme. Vihreät kasvit ja yrtit ovat hehkuneet kotonamme vaikka ulkona olikin pitkään harmaata. Nyt onneksi hehkuu ulkonakin. Lisäksi tämä kevät on ollut jotenkin kuin uusi alku; työrintamalla on tapahtunut vaikka kuinka paljon upeita asioita. Vaikka olenkin tehnyt pitkään suht samaa työtä niin tänä keväänä olen tehnyt sitä suuremmalla riemulla kuin koskaan.  Jotenkin jännittävän, kutkuttavan ja  haastavan  hyvä yhdistelmä – kevään vihreissä sävyissä; tietenkin!

Keittiöönkin kaipasin vihreyttä ja raikkautta. Yrteille omaa paikkaa. Parahin puolisoni nikkaroi meille yrttihyllyn joka laitettiin roikkumaan keittiön ruokapöydän päälle.

 

Onko teillä muilla tämä viherhullutus karannut käsistä? Monella taitaa olla puutarhaa tai suurempaa pihaa jossa sitä voi toteuttaa. Meillä kaupungissa piha on pikkuruinen ja kesämökin maasto sellaista ettei siellä kasva mikään. Mutta onneksi sisätiloja voi vihertää. Onnekasta alkavaa viikkoa teille kaikille!

 

Pin It