Juuri ennen kesälomien alkua – vain aikuisille!

Huomenna, kun koulujen kesälomat alkavat muuttuu myös monen perheen totuttu arki. Niin meidänkin. Jokunen aika sitten aloin pohtimaan, että sitten taas on jatkuva lähes aikatauluton hyörinä kotona seuraavat 2,5 kuukautta. Suoraan sanottuna tuo on aivan valtavan pitkä aika! Toki ymmärrän, että koululaiset ja opettajat tarvitsevat lomansa. Mutta 2,5 kuukautta – onhan se paljon. Lomailu on ihanaa; siitä kaikki on varmasti samaa mieltä, mutta jos sattuukin olemaan niin, että itsellä on maksimissaan kolme viikkoa lomaa. Niin yhdistelmä hankaloituu huomattavasti.

Tänään oli vielä normaalia arkea. Olin jo ajat sitten buukannut kalenteristani iltapäivän tyhjäksi. Ns omaa lomaa. Puolikas päivä. Ajattelin, että saan olla iltapäivän kotona ihan rauhassa. Omine puuhineni ja ajatuksineni.  Ilman, että tarvitsee järjestellä kenenkään muun lounasta, välipalaa, tekemistä ja menemistä.

Arjenluksusta; intialaista suosikkiruokaa Woltin kuljettamana. Söin samalla kun vielä tein töitä. Ei kuitenkaan tarvinnut jakaa ruokaa kenenkään kanssa. Eikä perustella miksi syön samalla, kun olen läppärillä. Mikä vapaus syödä mitä haluaa ja missä haluaa.

Samalla huudatin suosikki radiokanavaani niin lujalla, että naapuritkin varmasti kuulivat. Ilman kuulokkeita. Ilman valitusta huonosta musiikkimausta. Liiasta metelistä. Eikä ainakaan vaatimusta Pikku Papun cd-levyistä joihin suoraan sanottuna olen sangen kyllästynyt (vaikka kuinka hyviä ovatkin!)

Ainoa seuralaiseni oli kuorsaava kissa joka osaa nauttia elämästä rennolla otteella. Pehmeä seuralaiseni istui välillä sylissäni rapsuteltavana. Ilman, että kukaan mankui syliin myös tai rutisteli Herra Kaneli halausotteeseen.

Seuraa iltapäivän ehkäpä jännin osio. Lepotunti. Siinä vaan rouva valokuvaaja heittäytyi lepäämään. Katsoin vielä Ruudusta täysin turhaa hömppää. Torkahdin. Kissa kehräsi jaloissa. Tuijotin kattoon ja ajattelin sen olevan maailman kaunein katto (jonka isäni on meille aikoinaan tehnyt).  Edelleenkin leijuva vappupallo hiukan himmensi fiilistä; pitäisiköhän siitä hankkiutua jo eroon? Oli ihanan hiljaista.

Vähän ehkä ajauduin murehtimaan tulevaa kesää. Haluaisin olla hyvä äiti joka aktivoi lapsiaan tekemään kaikkea kivaa.  Nauttimaan kesästä. Vähän murehdin sitäkin, että miten ehdin tekemään ne kaikki aamupalat, lounaat, välipalat, päivälliset, iltapalat, retkieväät jne. Ihan hirvittävä määrä ruokaa ja ruokaideoita joita tarvitsen seuraavien kuukausien aikana. Ja innostusta tehdä ne ruuat ja innokkaita ruokailijoita jotka haluavat syödä ne.

Koska musiikki pauhasi edelleen voimakkaalla otteellaan päätin käyttää kertyneen energian ja pestä kaikki lattiat. Nyt homma sujui nopeasti, kun ei ollut edestakaisin ramppaajia, pikkulegojen rakentajia ja nukenvaunujen työntäjiä kotona. Ehkä pesen lattiat sitten seuraavan kerran elokuussa?

Vähänkö hulppean rennon iltapäivän kruunasi kakkukestit – vain itselleni. Nytkin sain herkutella aivan rauhassa. Kukaan ei halunnut maistiaista tai koristeena olevia karkkeja. Viimasta huolimatta avasin ikkunan ja annoin kesälomakauden purjehtia meille sisään. Kyllä mä selviän. Lapset ovat ihan parasta maailmassa. Haluan, että heille tulee onnellinen lapsuuden kesä.

Pin It

Miten 2-vuotias voi tietää mitään trendeistä?

Olen tässä itsekseni mietiskellyt, että mistä ihmeestä 2-vuotias voi tietää mikä on trendikästä ja hienoa? Mutta meillä asuu varsinainen tietotoimisto tässä suhteessa. Ja nyt maailman ovat vallanneet yksisarviset.  Jos collegepaidassa on yksisarvinen se on aivan mahtava. Kurahaalariakin toimitettiin hankittavaksi mallia yksisarvinen (tästä kieltäydyin. Vahvasti). Nyt toivelistalla on mm yksisarvinen makuupussi.

Noh itsekin tästä touhotuksesta innostuneena päätin puuhastella Onnin ja Jeren merkkipäivien kunniaksi yksisarviset donitsit. Jopa 10-vuotias oli näiden äärellä hetken sanaton, kunnes sanoi näiden olevan hienoin leivonnainen ikinä. No jaa tuskin näitä nyt toista kertaa puuhailen, mutta esittelen nyt teille kuitenkin. Tadaa –  meidän perheen yksisarviset:

Onko siellä muiden perheissä innostuttu yksisarvisista? Ja onko vinkkejä joihinkin kivoihin ja erityisesti helppoihin yksisarvinen juttuihin? Koko kotia en tosin suostu niillä kuorruttamaan.

Onnekasta alkavaa viikkoa teille kaikille.

 

Pin It

Kun pakka on jatkuvasti sekaisin – miten selvitä lapsiperheen haasteista

Kun meillä oli yksi lapsi; oli aikaa ja voimia vaikka mihin. Kahdenkin kanssa sujui mainiosti – kaksi lasta & kaksi aikuista; varsin toimiva yhdistelmä. Unelma suuresta perheestä ei vaan jättänyt itseäni rauhaan ja niin meille tuli myös kolmas lapsi. En vain osannut ennakkoon arvailla tai varautua siihen kuinka paljon kolmas lapsi sekoittaa pakkaa. Kaksi aikuista, neljä kättä vastaan kolme lasta ja kuusi jalkaa.

Kaikki kolme lasta ovat meille maailman tärkeimmät, rakkaimmat ja ihanimmat. Perhe; unelmien täyttymys.  Mutta silti.  Tämän reilun kahden vuoden ajan on tuntunut siltä, että olen askeleen myöhässä aina kaikesta. Kaikki sujuu oikein mainiosti silloin, kun kaikki ovat terveinä ja arki pyörii normaalisti. Mutta, kun sairastetaan, lomaillaan, valmistaudutaan jouluun tai syntymäpäiviin niin pakka menee ihan sekaisin. Neljä kättä ei millään riitä kuutta nopeaa jalkaa vastaan.

Oman haasteensa tuo se, että lapset ovat niin eri ikäisiä; yksi harjoittelee pottailua ja toinen miettii maailman syntyä. Itse seilaan siinä kaikkien välissä. Hoen itselleni, että selviän, pärjään. Lasken kymmeneen tai sataan etten hermostuisi. Turha huutaminen ei auta mitään, eihän? Yhdellä kädellä pelaan Afrikan tähteä, toisella autan nukelle vaatteita ja jollain tavalla siinä samalla kyselen enkun sanakokeeseen sanoja.

Kun hetken on rullannut oikein mukavasti. Kaikilla on luistimet, sukset ja sisätossut. Mutta entäs sitten, kun on taas aika vaihtaa talvivaatteet kevätkamppaisiin? Esikoisen aikana panostin kaikkeen. Laatuun ja tyyliin. Mutta nyt tuntuu kuin tuulipuku-fleece yhdistelmä olisi oikein sopiva paikkaan kuin paikkaan. Helppoa ja kätevää; eikö? Ei apua; ei voi olla.  Noh kunhan kaikilla nyt olisi saappaat ja lenkkarit taas oikeassa koossa ja kevättakit ettei ensimmäisenä hellepäivänä tarvitsisi enää talvitakissa taapertaa.

Tahtoisin saada pakan sellaiseen järjestykseen ettei pieni tuuli sitä heilauttaisi. Että nauru ja ilo olisi läsnä kodissamme (viime aikoina huumorintajuani on kovin sanankääntein arvosteltu?!!) Toivoisin osaavani aikatauluttaa elämän niin, että kaikille lapsille riittäisi aikaa, puhtaita vaatteita ja onnentunteita. Ei se helppoa kyllä ole.  Mutta yritän kovasti.

Miten te muut saatte elämän rullaamaan mukavasti; yhden, kahden tai vaikka viiden lapsen kanssa? Kaikki vinkit otetaan kiitollisena vastaan. Etenkin, kun tulevina viikkoina arkemme muuttuu melkoisesti, kun rakas puolisoni siirtyy työpaikkoineen pääkaupunkiseudulle ja itselleni jää tämä perhepaletin pyörittäminen oman yritykseni lisäksi.  Taistelutahtoa löytyy. Ja olen päättänyt selvitä tästä kaikesta kunnialla; niin, että lapsille jää onnellisia lapsuusmuistoja, vaikka sitten niissä tuulipuvuissa! Onnellista sunnuntaita teille kaikille.

Pin It