Toinen jalka jo kesälomalla ja pian se toinenkin

Tämä kevätkausi on ollut hurja. Hurjan hieno. Hurjan raskas. Täynnä hurjan upeita työkuvioita ja vaikka mitä. Mutta hurja se on ollut. Vauhti on välillä ollut sellaista, että kaksin käsin on saanut pitää kiinni. Ylä- ja alamäistä huolimatta olen ollut onnellinen. Valtavan kiitollinen kaikesta hyvästä mitä kohdalle on tullut. Koti on ollut kaaos, mutta me siellä onnellisia pyykkikasojen keskellä. Välillä joku on oksentanut keskellä yötä tai ollut kovassa kuumeessa, mutta onnellisina olemme voineet todeta, että no se olikin ihan tavallinen lapsiperheen  flunssa. Ja niitä tulee ja menee. Jokainen työ jonka olen saanut tehdä on erityisen tärkeä, kilpailu alalla on kovaakin kovempaa eikä mikään ole itsestään selvyys.  Kuvauksissa olemme nauraneet, jupisseet kun sadepilvi on osunut juuri kohdalle, ihastelleet onnistumisia ja taistelleet tuulta ja kylmyyttä vastaan. Olen saanut kohdata upeita, ihania asiakkaita. Olen saanut laittaa kaikki ideat ja luovuuden peliin. Ja siksi nyt onkin aika siirtää molemmat jalat ja koko innosta puhkuva valokuvaaja kesälomalle. Sillä ilman lomaa ja lepoa ei voi syntyä mitään uutta.

Ihan vielä ei siltä tunnu, että loma alkaisi nyt. Ei ehkä vielä sitä lapsuuden riemua. Vielä tuossa pöydällä onkin kasa työpapereita; vien ne nyt heti postiin. Laitan sähköpostiin ilmoituksen lomasta. Ja sitten todellakin kevätkausi olisi tässä. Ihania kesäpäiviä teille kaikille.

Ja jottei tästä tulisi lomatoivotusta ilman kuvia niin tässä vielä niitä lapsuuden iloisia hetkiä. Parhaiden ystävien piknik. Aurinkoa ja eväitä. Ilmapalloja. Salaisuuksia. Mitä muuta voisi kaivata?

Olen saanut tässä kevään aikana useampiakin kyselyjä, että miten omia lapsia kannattaisi kuvata. Tässä vinkkejä; ulkona, ei kuitenkaan suorassa auringon paisteessa vaan puistossa, metsässä, iltavalossa rannalla. Lapsille kannattaa varata mieluista puuhaa ja itselle pitkää pinnaa, sillä sitäkin tarvitaan.

Kuullaan pian! Halauksin Jenni

Ai niin ja vielä lopuksi iso, iso kiitos kaikille teille jotka olette kuvaukset käsiini uskoneet.

Pin It

Kun yksi aikakausi päättyy

Tässä keväässä on erityinen, pieni haikeus (kaiken superkivan ja uuden rinnalla). Eräs aikakausi on päättymässä.  Aarresta tulee syksyllä koululainen ja päiväkoti Sinikellon ovi sulkeutuu kohdaltamme. Tutut  hoitajat, vanhempainyhdistys, muskarit ja tanssitunnit – kohta ne ovat vain rakkaita muistoja. Koko Aarren elämän ajan Sinikello on kuulunut elämäämme, sillä Onni oli jo sinikellolainen, kun Aarre syntyi. Hämmentynyt eskarilainen kyselee usein, että millaista elämä sitten on, kun ei ole enää päiväkotilainen? Ja koska samalle luokalle tai edes samaan kouluun ei tule ketään tuttua päiväkotikaveria on muutos väistämättä suurempi. Olen vakuuttanut, että ystävyydet säilyvät silti. Ja erityisesti ystävyys hänen parhaista parhaimpaan ystävään; iki-ihanaan tyttöön jonka kanssa he ovat jakaneet kaikki nämä vuodet. Se on sellaista ystävyyttä mitä meistä kaikki ei koskaan saavuta.

Siinä ystävykset nyt ovat. Aurinkoisessa, keväisessä illassa. Täynnä iloa ja riemua. Hassuttelua. Sellaisia juttuja joita vain he kaksi voivat ymmärtää. Kikatusta ja kuiskuttelua. Lapsuuden onnea.

Heissä kahdessa olen todella saanut huomata sen, kuinka hyvin tyttö ja poika voivat olla keskenään ystäviä. Aina on löytynyt mieluisia leikkejä ja hassutteluja.

Omassa elämässäni olen yhden kerran kokenut vähän vastaavanlaisen ystävyyden; silloin kun olen tutustunut Jereen.  Kenenkään toisen seurassa ei koskaan ole ollut niin hauskaa. Enkä koskaan ole kenenkään toisen kanssa pystynyt olemaan niin oma itseni kuin Jeren kanssa. Meidän ystävyys muuttui rakkaudeksi. Mutta näiden kahden ihanan naperon elämä on vasta aluillaan. Heille elämä on tämä kesä, uiminen, jätski, hippa; lapsuuden onnelliset kesäpäivät. Jossain kaukana siintää syksy ja koulumaailma.

Mitä toivonkaan eniten; sitä, että tämä ystävyys säilyy ja vahvistuu. Sitä, että nauru jatkuisi heidän välillään aitona, onnellisen kuplivana.

Jos kaipaat lapsellesi kerrassaan mahtavaa päiväkotia niin vahva suositus Pilke Sinikellolle. En tiedä kumpi meistä Aarren kanssa kesäkuun viimeisenä päivänä itkee enemmän; mutta siihen asti nautimme vielä tutusta ja turvallisesta hoitopaikasta.

Onnellisia toukokuun päiviä teille kaikille toivoen Jenni

p.s. Kuvissa näkyvät supersöpöt aurinkolasit Cailapilta

 

 

Pin It