Miten ajan saisi riittämään kaikkeen?

Aina hetkittäin vaivun lähes epätoivoon siitä, että miten ajan saisi riittämään kaikkeen.

-Perheeseen. No se lienee kaikille selvyys, että kolme lasta ja kissa on aikamoinen hulinapaketti jo itsessään. Mutta, kun siihen lisätään vielä muutama muu asia niin hetkittäin yhtälö tuntuu vaikeasti hallittavalta.

-Työhön. Rakastan valokuvajaana olemista aivan mahdottoman paljon. Olen yhä edelleen yhtä innostunut, toisinaan jopa innostuneempi kuin opiskelujen lopussa olinkaan. Mutta siinäkin on oma iso muttansa. Tänä päivänä todella moni on valokuvaaja, tai haluaa olla, tai on ollut tms. Kilpailu on suorastaan raakaa. Pitäisi olla aikaa rakentaa Instaan omantyylistä sivua. Päivittää blogia. Näkyä siellä ja täällä.

-Omaan itseensä. Näin se vaan menee, ainakin tässä elämäntilanteessa, että vasta nyt tulee omat tarpeet. Onnellisuuteni rakentuu pitkälti noista kahdesta aiemmasta joten onhan niihinkin panostaminen panostamista omaan itseensä. Mitä on oma aika ja tarvitsenko sitä johonkin? Ehkä joskus. Onneksi harvoin.

-Ystäviin. Harmillista kyllä vaikken niin todellakaan haluaisikaan niin ystävyydet ovat nyt jääneet vähän hännille tässä kaikessa tohinassa.  Ja juuri ystävien näkemistä, jutustelua, hymyjä ja vakavia keskusteluja taidankin kaivata kaikkein eniten.

Monesti vastailen ihmisten kyselyihin, että miten ennätän tehdä kaikkea. No olen suht rivakasti toimiva. Pärjään mainiosti (onneksi) lyhyilläkin yöunilla. Lasten kanssa olen tottunut heräämään aina aamuisin aikaisin ja aamutuntien aikana monesti tunnen olevani tehokas. Mutta en voi sanoa, että aina vuorokauden tuntien riittäminen olisi helppoa.

Miten te muut saatte ajan riittämään? Mistä olette joutuneet tinkimään?

Meillä lapset saa ja joutuu osallistumaan kaikkeen.  Jos aion ottaa pelkistetyn kuvan sunnuntaibrunssista Instaan niin mitä suurimmalla todennäköisyydellä siellä taustalla pomppii yksi tai useampi lapsi vaatien päästä mukaan.

Tiedän, että toukokuusta tulee vuoden kiireisin kuukausi. On paljon töitä tiedossa, jokaisella lapsella on päättäjäisiä, kevätjuhlia, opettajien muistamisia, kevätretkiä. Tänä vuonna olen ajatellut selvitä niistäkin voittajana. Syksyllä meillä onkin sitten jo kaksi koululaista.

Ja hei huomaatteko, kun riittävästi yrittää niin loppujen lopuksi voi saada sen kuvan ilman lapsiakin.

Niin ja olen päättänyt tänä vuonna panostaa myös Instagramiin. Kuvat ovat kuitenkin se suuri rakkauteni. Löydyn sieltä nimellä _jennin_ Tulethan seuraamaan?

Iloista viikkoa kaikille

 

Pin It

Jos postilaatikkoon tipahtaisikin muuta luettavaa kuin jokaviikkoinen räpyläsankari – osallistu arvontaan

Viime aikoina on ollut paljon puhetta siitä, että suomalaiset pojat eivät lue riittävästi. Kirjat eivät kiinnosta eivätkä innosta. Siksi olenkin erityisen innoissani tästä yhteistyöstä Egmont Kustannuksen kanssa, sillä tämä postaus sisältää myös arvonnan joka innostaa lukemaan niin poikia kuin tyttöjäkin.

Joka viikkoinen räpyläjalkainen tunaroija on meidän perheessä tuttu ja turvallinen tuttavuus. Mutta nyt pojat saivat uutta mieluista luettavaa. Miten sattuikaan, että Lego Nexo Knights ja Lego Ninjago -lehdet löysivät tiensä juuri meille?

Sarjakuvien lisäksi lehdet sisälsivät muuta luettavaa ja lisäksi tehtäviä ja kilpailuja. Ennakkoon vähän ajattelin, että innostuukohan 10-vuotias esimurkku tällaisesta postista. Mutta innostuihan hän.  Hetkeen ei tarvinnut kiistellä kännykän käyttämisestä. Kerrassaan huippua.

Eskarilaiselle lehdet olivat oikea toiveiden täyttymys. Lehden mukana tulleet Lego-lahjukset kruunasivat kaiken. Aarre oppi jokunen aika sitten lukemaan joten tuntui varmasti huikealta saada itse lukea lehtiä.

Ja toden totta jottei tärkein unohtuisi niin nyt siihen luvattuun arvontaan. Loistavaa luettavaa, puuhattavaa ja tehtävää olisi luvassa onnekkaalle voittajalle. Kommentoi kenelle haluaisit lehtipaketin lahjoittaa niin olet mukana arvonnassa. Kilpailuaikaa on 26.3.2017 klo 22 asti. Mukavaa viikon jatkoa teille kaikille.

 

Pin It

Kun pakka on jatkuvasti sekaisin – miten selvitä lapsiperheen haasteista

Kun meillä oli yksi lapsi; oli aikaa ja voimia vaikka mihin. Kahdenkin kanssa sujui mainiosti – kaksi lasta & kaksi aikuista; varsin toimiva yhdistelmä. Unelma suuresta perheestä ei vaan jättänyt itseäni rauhaan ja niin meille tuli myös kolmas lapsi. En vain osannut ennakkoon arvailla tai varautua siihen kuinka paljon kolmas lapsi sekoittaa pakkaa. Kaksi aikuista, neljä kättä vastaan kolme lasta ja kuusi jalkaa.

Kaikki kolme lasta ovat meille maailman tärkeimmät, rakkaimmat ja ihanimmat. Perhe; unelmien täyttymys.  Mutta silti.  Tämän reilun kahden vuoden ajan on tuntunut siltä, että olen askeleen myöhässä aina kaikesta. Kaikki sujuu oikein mainiosti silloin, kun kaikki ovat terveinä ja arki pyörii normaalisti. Mutta, kun sairastetaan, lomaillaan, valmistaudutaan jouluun tai syntymäpäiviin niin pakka menee ihan sekaisin. Neljä kättä ei millään riitä kuutta nopeaa jalkaa vastaan.

Oman haasteensa tuo se, että lapset ovat niin eri ikäisiä; yksi harjoittelee pottailua ja toinen miettii maailman syntyä. Itse seilaan siinä kaikkien välissä. Hoen itselleni, että selviän, pärjään. Lasken kymmeneen tai sataan etten hermostuisi. Turha huutaminen ei auta mitään, eihän? Yhdellä kädellä pelaan Afrikan tähteä, toisella autan nukelle vaatteita ja jollain tavalla siinä samalla kyselen enkun sanakokeeseen sanoja.

Kun hetken on rullannut oikein mukavasti. Kaikilla on luistimet, sukset ja sisätossut. Mutta entäs sitten, kun on taas aika vaihtaa talvivaatteet kevätkamppaisiin? Esikoisen aikana panostin kaikkeen. Laatuun ja tyyliin. Mutta nyt tuntuu kuin tuulipuku-fleece yhdistelmä olisi oikein sopiva paikkaan kuin paikkaan. Helppoa ja kätevää; eikö? Ei apua; ei voi olla.  Noh kunhan kaikilla nyt olisi saappaat ja lenkkarit taas oikeassa koossa ja kevättakit ettei ensimmäisenä hellepäivänä tarvitsisi enää talvitakissa taapertaa.

Tahtoisin saada pakan sellaiseen järjestykseen ettei pieni tuuli sitä heilauttaisi. Että nauru ja ilo olisi läsnä kodissamme (viime aikoina huumorintajuani on kovin sanankääntein arvosteltu?!!) Toivoisin osaavani aikatauluttaa elämän niin, että kaikille lapsille riittäisi aikaa, puhtaita vaatteita ja onnentunteita. Ei se helppoa kyllä ole.  Mutta yritän kovasti.

Miten te muut saatte elämän rullaamaan mukavasti; yhden, kahden tai vaikka viiden lapsen kanssa? Kaikki vinkit otetaan kiitollisena vastaan. Etenkin, kun tulevina viikkoina arkemme muuttuu melkoisesti, kun rakas puolisoni siirtyy työpaikkoineen pääkaupunkiseudulle ja itselleni jää tämä perhepaletin pyörittäminen oman yritykseni lisäksi.  Taistelutahtoa löytyy. Ja olen päättänyt selvitä tästä kaikesta kunnialla; niin, että lapsille jää onnellisia lapsuusmuistoja, vaikka sitten niissä tuulipuvuissa! Onnellista sunnuntaita teille kaikille.

Pin It