Pienen perinteen suuri merkitys – juhannusseppeletytöt

Tuntuu, että juhannuksesta olisi jo pitkäkin aika vaikka juurihan sitä vasta vietettiin. Meidän perheen juhannus sujui leppoisissa tunnelmissa ja iso kiitos siitä kuuluu appivanhemmilleni jotka olivat jälleen kerran nähneet ison vaivan ja järjestäneet meille kerrassaan mainion juhannusjuhlan.

Meillä ei varsinaisesti ole juhannusperinteitä. Paitsi yksi ja se onkin itselleni todella tärkeä. Nimittäin meistä Helmin kanssa otetaan aina juhannuksena kukkaseppele-tytöt-kuva. 2,5-vuotiaan kevyesti uhmailevan tyttösen kanssa projekti meinasi olla liian vaikea, mutta ajattelin, että periksi en nytkään anna. Ja se kannatti; saimme taltioitua meistä mukavan muiston.

Mitä aikuisemmaksi olen tullut sen vahvemmin olen uskaltanut pysyä omissa päätöksissäni. Kukkaseppeleet kuuluvat juhannukseen ja niiden näpertely on osa perinnettä. Helmin seppele lensi ennen kuvausta moninaisia kertoja pusikkoon, ”koska ei huvittanut”, mutta suht hyvin se kuitenkin pysyi koossa.

Viime vuoden seppeleet olivat vieläkin hempeämmät. Helmi saatiin pysymään kuvissa sillä, että hän sai pitää golfpalloja käsissään (onneksi ne olivat valkoisia joten sen puolesta sopivat kuviin vallan mainiosti)

Ihan ensimmäisessä juhannuskuvassa meillä oli koivuiset seppeleet. Pieni tyttö sylissäni tunsin mahdottoman suurta iloa ja onnea. Tuntui, että kaikki palaset olivat loksahtaneet oikeille paikoilleen.

Jään ilolla odottamaan seuraavia juhannuksia.

Mukavaa viikkoa teille kaikille

Pin It