Mitä jos tämän pääsiäisen väri olisikin vihreä?

Mulla on ollut vuosia kestänyt ihastussuhde keltaiseen ja jossain taustalla tuolla se vieläkin on voimissaan, mutta siitäkin huolimatta olen ajatellut, että meidän perheen pääsiäinen ei tänä vuonna koostukaan keltaisesta vaan vihreästä sen monissa eri sävyissä.  Juhlahumun jälkeisenä maanantai-iltana koti näytti valjulta, tylsältä. Mikä voisikaan piristää sen paremmin kuin kevään vihreys?

Olen pitkään unelmoinut römpsöttävästä kevätkranssista. Ja tässä se nyt olisi.

Eihän näistä mun kukkaprojekteista koskaan tulisi mitään ilman super suurta apua ja tietämystä jonka saan Kukkaportin Jennyltä ja Eevalta. Eilenkin kuvauspalaverin päätyttyä ajattelin, että nyt olisi reilu tunti sitä ns omaa aikaa. Viestiä Kukkaporttiin, että löytyykö sopivaa kukkaa ja vihreää tähän kevätkranssiin ja löytyihän vaikka mitä.

 

Kranssiin valikoitui mukaan ranskalaista tulppaania, lumipalloheisiä, freesiaa, taskuruohoa ja hirssiä. Kevyttä ja ilmavaa; juurikin niin kuin olin toivonut.

Nyt tämä on koristanut meidän keittiössä, mutta ajattelin tehdä samanlaisen pääsiäiseksi olohuoneeseen.  Tai ainakin jonkin keveän ja vihreän.

Aurinkoista viikkoa teille kaikille.

Ja jottei tärkein unohtuisi niin nyt myös arvonta  Lego Ninjago ja Nexo Knightseihin liittyen on suoritettu. Onnekas voittaja on Elise H Olethan pikaisesti yhteydessä niin saan palkinnon toimitettua. Kiitos kaikille osallistujille ja onnea voittajalle!

Pin It

Kun on 7-vuotias on pikkuinen ja samalla suuri ja kaikkea siltä väliltä

Meillä on tänä viikonloppuna vietetty keskimmäisen lapsen 7-v. synttäreitä. Huomaan päivitteleväni jatkuvasti kuinka aika kuluu nopeasti ja niin se totta tosiaan kuluukin. Mutta tänään en niinkään pohdi sitä vaan sitä, että kun on 7-vuotias on oikeastaan aika ison murroksen edessä.

Tänään sylissäni istui vielä lapsi. Leikkivä, hassutteleva, hullutteva ilopilleri.  Lahjatoiveet koostuivat Legoista, Pokemoneista ja pehmoleluista. Kakkuun koristeeksi haluttiin eläimiä ja tötteröhattu päässä hassuteltiin.

Eskarilaisen haasteet koostuvat siitä, että muistaa päivittäin ottaa repun mukaan päiväkotiin ja sieltä pois. Ja maanantaina oman lelun ja tiistaina pianokassin. Siinäpä se.

Päiväkoti on kodin lisäksi turvallinen kotisatama. Ryhmässä alle 15 lasta ja kaksi ihanaa eskariopea. Rakkaat kaverit. Tutut ruuat. Selvät tavoitteet. Luottamus, rakkaus ja läheisyys.

7-vuotias on vielä pieni pikkuruinen, mutta silti tavallaan jo iso. Suuri ihmeellinen elämä odottaa siellä jossain vaikka vielä nyt äidin ja isän selän takaa on usein hyvä kurkistella. Jännittää vaikka tulevaisuus tuntuukin kiehtovalta seikkailulta. Luottamus siihen, että isä ja äiti ratkaisevat ongelman kuin ongelman on suuri.  Vielä saa suukottaa ja halia ilman, että kukaan nauraa eskarin pihalla tai sanoo nössöksi. Ja kun on paha mieli voi itkeä kuin pikkuinen ilman, että tarvitsee ajatella olevansa jo liian iso.

Tulevaisuus on siellä jossain. Koulumaailma. Uusi aika. Vastuut ja velvollisuudet.

Tämän viikonlopun sankari on täynnä iloa ja valoa. Uskoa tulevaan. Mutta hän tarvitsee meitä aikuisia, meidän tukea, ymmärrystä ja kannustusta. Niin kuin jokainen 7-vuotias tarvitsee. Vähän jo jännittää. Voiko koululainen toivoa pehmoleluja joulupukilta? Jaksaako repun kantaa? Löytyykö koulusta kavereita? Mitä kiusaaminen on? Ja miksi joku kiusaa? Suuria kysymyksiä pienen ihmisen mielessä.  Enkä itsekään osaa vastata kaikkeen. Mutta yhdessä meillä on mahdollisuus matkata kohti tulevaa.

Hurjasti onnea Aarre!

p.s. Iso kiitos kaikille juhlintaan tavalla tai toisella osallistuneelle.

 

 

Pin It