Kuukausi: kesäkuu 2016

Meillä avattiin eilen illalla oma jätskikiska – keittiöön. Kauppiaina ja jäätelötestaajina häärivät Aarre ja Helmi. 

Viime viikolla kerroinkin, että viime kesäisen vesivahingon takia koko keittiömme uusittiin (http://jennin.fi/2016/06/vesivahingon-kautta-toiveiden-keittioon/) ja siinä samalla sivutasoa muokattiin. Kaapistot jätettiin kokonaan pois ja pöydän alla oleva seinä maalattiin liitutaulumaalilla juurikin siitä syystä, että siitä saa kivan leikkipaikan lapsille.

Pienestä kangaspalasesta leikkasin ns. markiisiin ja samasta kankaasta myös pöytäliinan leikkikeittiön päälle . Muoviset jäätelötarvikkeet ovat oikeasti hiekkaleluja, mutta meillä ne on nyt vielä pysytelleet sisätiloissa. Kauppiaiden paparihatut askartelin Presentosta ostamistani pahveista (Vinkkinä: jos tarvitset askartelutarvikkeita niin Presento on todellinen aarreaitta)

Ja sitten siihen tärkeimpään eli jätskeihin. Kuka haluaa jätskiä? Kotitekoista jätskiä? No kaikkihan sitä nyt haluaa! Meillä on muina kesinä ollut jäätelökone käytössä, mutta keittiöremontin aikana lahjoitimme sen pois, koska kulhot olivat aivan liian pienet näin suurelle perheelle. Jäätelökauden alkaessa aloin katselemaan erilaisia jätskiohjeita joihin ei tarvittaisin konetta ollenkaan. Yhden niistä löysin kivasta blogista nimeltä Karkkipurkki. Super helpppo resepti; tosin ei sokeriton vaan hyvinkin makea. No ehkäpä se sopi juurikin tähän kioskin avaukseen.

Jäätelöön tarvitaan 4 dl kermaa joka vatkataan ensin vaahdoksi ja sitten vaahtoon lisätään mieluista makua; itse laitoin vajaan litran tuoreita mansikoita ja lopuksi joukkoon lisätään sokeroitua kondensoitua maitoa 1 purkki(379g). Sitten vaan kulho pakkaseen ja muutaman tunnin kuluttua herkku on valmista.

Leikkisää ja jäätelöistä sunnuntaita teille kaikille. Me lähdemme Onnin partioleirin vierailupäivään satojen muiden vanhempien tapaan. Saas nähdä millaisissa ruuhkissa tämän päivän vietämme.

Rakastan tuoreita yrttejä, mutta olen maailman huonoin yrtti-ihminen. Lähes ennen kuin saan yrtit kotiin niin ne ovat nuupahtaneet tai viimeistään seuraavana päivänä. Olen joko liian innokas kastelija tai sitten en kastele ollenkaan. On-Off;  sellainen tyypillinen minä.

Hain torilta ison kassillisen Sorrin ihania salaatteja ja yrttejä. Sorrin salaatit on kyllä ihan kaikkein parhaimmat. Kesä ei tuntuisi yhtään kesältä ilman niitä. Salaatit on lähes kaikki jo syöty ja yrteillekin kehittelin nyt toisenlaisen tavan eli ripustin ne keittiöön kuivumaan. Nyt niistä riittää iloa pitkäksi aikaa.

Yrtit on kuivumassa ja kaksi lasta nukkumassa, kolmas on partioleirillä muutaman tuhannen muun lapsen kanssa. Näillä mennään siis kohti perjantaita ja viikonloppua!

 

Pakko myöntää, että reilu vuosi sitten, kun keittiön lattialautojen alta alkoi kuulumaan veden litinä ja lätinä, en ehkä tuntenut itseäni maailman onnekkaimmaksi. Muutaman tunnin kuluttua asiat olivat jo kuitenkin edenneet:  vakuutusyhtiöstä oli lattian purkamiseen lupa, putkifirma oli käynyt ja apuavoimia (kiitos äiti ja isä!!) oli saatu paikalle. Meillä oli vesivahinko keittiössä. Perskule. Muutaman kuukauden ikäinen vauva ja kaksi muutakin lasta. Huoh. Yön nukuttuamme oli suunnitelma selvä; koko keittiö uusitaan. Olihan siitä unelmoitu siitä asti, kun olimme tämän kodin ostaneet. Vihdoinkin saisimme yhdistettyä myös keittiön ja olohuoneen. Suunnitelmat etenivät nopeasti sillä alusta asti oli selvää, että keittiö tulee IKEAsta. Tasan vuosi sitten remontti oli aluillaan. Onneksi saimme apuvoimia vanhempieni suunnalta, mutta siitäkin huolimatta voin sanoa, että oli rankin kesä ikinä. Ilman keittiötä emme voineet asua omassa kodissamme joten asuin lasten kanssa milloin missäkin ja toisaalta budjettimme oli aivan minimaalinen (koska remontti tuli täytenä yllätyksenä) joten itse puuhasteltavaa oli suhteellisen paljon. Mutta kesästä selvittiin. Välillä hampaat irvessä, mutta loppujen lopuksi keittiöstä tuli juuri sellainen kuin olimme toivoneet. 

Siinä se nyt on. Sekalainen kokoelma kaikkea. Rosoa ja sileää. En koskaan olisi uskonut, että meille jää ns puunväriset keittiötasot, mutta niin vaan ne jäivät. Ainakin hetkeksi. Eihän ensi vuodesta kukaan vielä tiedä. Mukavaa viikkoa teille kaikille.